Uusi kisakausi alkaa -näyttävä sisääntulo

Nyt jo toisen kerran kisakautemme alkoi Tammer Ridersin vammaisratsastuskilpailuissa Tampereen Harmonia-tallilla. FEI:ltä on tullut uusia tutustumisohjelmia vammaisluokkiin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun ratsastan uuden luokitukseni mukaisessa ryhmässä IV. Ohjelmat olivat haastavampia, kuin viime vuonna käytetyt.

Saman viikon valmennustunnilla tapahtui kummallisia asioita. Löysin vasemmasta kädestäni ohjan! Olin ilmeisesti unohtanut sellaisen olemassaolon, koska jälleennäkemisen riemu oli sanoinkuvaamaton. Pitkään Tuija oli puhunut kahdesta samanlaisesta ohjasta, eikä hommamme tullut hullua hurskaammaksi. En muista mikä tehtävä tai ilmaisu sai lampun syttymään päässäni, mutta kun Tuija sanoi, että juuri noin olin että ahaa! Minä opin parhaiten, kun tunnen sen mikä on oikein. Olen siis ilmeisesti tunne-oppija :D Toiset oppivat kuulemalla, toiset tekemällä, toiset näkemällä, minä tuntemalla. Jopas alkoi ratsastuskin tuntumaan helpommalta ja hevonen toimivalta. Lienee totta, että vika on useinmiten satulan päällä... Myykin vaikutti piirun verran helpottuneemmalta. Treenailimme myös ympyrällä käynti-ravi-siirtymisiä juuri siirtymisessä väistättämällä takapäätä ulos. Ratsastaja myöhästyi usein askeleen tai parin verran. Laukkasimme aina välillä siirtyen muutamaksi askeleeksi raviin. Kisaohjelmassa koin haastavimmaksi tehtäväksi lävistäjällä laukanvaihdon 3-5 raviaskeleen kautta. Myyllä on tapana innostua laukassa ja useinmiten se ei rauhoitu ihan muutaman askeleen aikana.

Kaksi ohjaa käsissä -toki hieman valuvina edelleen- lähdimme kohti kisoja. Kristiinalla oli työpäivä ja hän pääsi mukaan kisahoitajaksi. Myyn harja on ihan toivoton työmaa, onneksi sen kanssa sai tällä kertaa tuskailla Kristiina. Myy on tänä keväänä ollut tavallista reaktiivisempi ja kyttäillyt tuttujakin asioita, kuin ei olisi koskaan ennen moisia kohdannutkaan. Kevään lisäksi asiaan saattaa vaikuttaa uusi valkuaispitoisempi rehu, jolla koitamme saada Myylle lihaksia kasvamaan luiden päälle. Myy oli viime kesänä niin hoikka, ettei sillä ollut mitään mistä olisi massaa rakentanut. Nyt se siis on kisahevostyyppiä, mikä ei välttämättä ole aina tätiratsastajan mieleen. Redbull antaa siivet-meininki tuo tietysti lisäjännitystä, mutta...

Kisapaikalla heti varikkoalueella jonkun koira pääsi irti ja juoksi flexi perässä traikkujen seassa. Pikku heppamme sai jo ensimmäisen slaaginsa. Verryttelimme maneesissa, jossa myös kisat järjestettiin. Kun olin nousemassa jakkaralta Myyn selkään, maneesin sisäovi aukesi ja pomminvarma (?) terapiahevoseni loikkasi kohti Hornantuuttia. Jalkani oli tietysti jo jalustimessa, jolloin pötkähdin pitkin pituuttani maneesin hiekalle. Näyttävä sisääntulo, sanoisin. "Hei olen Ressu, huomasitteko, että saavuin kisapaikalle!" Minussa taitaa salaa asua huomionhakuinen persoona. Onneksi vaurioita ei tullut muuta kuin hiekkaiset kisahousut ja takki. Puistelimme enimmät hiekat, mutta ratsastin silti radan kyynärpäät hiekassa. Tyylikästä.

Aikaisemmin kisaradat olivat tuntuneet siltä, kuin joku pikakelaisi vanhaa c-kasettia mankassa. Vasemmalle -oho kulma meni jo- hups voltti tuli jo -paniikki laukka piti olla jo tässä - omg lopputervehdys jo mitä tapahtui? Nyt ensimmäistä kertaa mielessäni oli jokin zen-tila, jossa ratsastin valmistellen kohta kohdalta ja päässäni kuuluivat Tuijan neuvot mm. "Pidä vahva ulko-ohjan tuki lävistäjälle mennessä, älä kaada sitä". Ensimmäinen laukanvaihto lävistäjällä oli rauhallinen ja saimme siitä yllätyksekseni 7. Toiseen mennessä Myy kävikin jo kierroksilla, jolloin jouduin ottamaann suusta vähän vaativammin. Myy on todella tarkka suustaan ja jännittyy heti, jos ohjaa käytetään yhtään selvemmin. Se menikin sitten vähemmän sulokkaasti, mutta meni kuitenkin. Tuomari toivoi laukkaan lisää pyöreyttä ja voimaa sekä kommentoi, että ratsastit selvästi ajatuksen kanssa. Niin teinkin ihka ensimmäistä kertaa, mutta mistä se tuomarikin sen näki? Oliko joku ajatustenlukija vai mikä? Saimme tulokseksi 65%, josta olimme enemmän kuin tyytyväisiä.

Kuva: Kristiina Suoranta

Vammaisratsastajat jaetaan SO-ratsastajiin ja pararatsastajiin. SO-ratsastajat ovat kehitysvammaisia ja pararatsastajilla on jokin fyysinen vamma tai sairaus. Tässä kisassa ei ollut kuin yksi SO-ratsastaja, joten sijoitukset oli päätetty laittaa "prosentit ratkaisee"-periaatteella kaikkien kesken. Voiton veikin SO-ratsastaja Tanja Pyykkö upealla suorituksellaan 67,125%. Itse tulin kolmanneksi 0,25% erolla edelliseen ratsukkoon. Asiaa voisi ajatella niinkin, että olin pararatsastajien kakkonen. Kilpailun parasta antia oli kuitenkin nähdä taas vammaisratsastajatuttuja ja iloita myös heidän kehityksestään. Toki oman suorituksen parantuminen edellisistä radoista oli myös mannaa sielulle. Kova treenaaminen säässä kuin säässä tuottaa tulosta. Laukkaohjelmakin oli ihan ok, kun ottaa huomioon, ettei maneesittomassa elämässämme päässyt taas kuukausiin laukkaamaan. Mikään harjoittelu ei mene hukkaan, käynti on tehokasta treeniä ja kun asiat sujuvat siinä hyvin loppu onkin sitten helpompaa.

Tällä viikolla olemme treenanneet huomisiin 1-tason kisoihin Korpilahdelle Suojakalliolle. Osallistumme helppo B-luokkaan, jossa ohjelmana on FEI lasten esiohjelma B 2015. En ole ennen ratsastanut tätä rataa. Sen oppiminen on osoittautunut vaikeaksi, koska se ratsastetaan pitkällä radalla ja itselläni on lyhyt kenttä kotona. Myy oppii yleensä radat viikossa ulkoa, mutta nyt sekään ei voi auttaa minua. Hahmotus on vaikeaa ja jännittää, kuinka Myy riehaantuu 60m suoralla laukassa, kun sitä vielä pidennetään. Katsotaan olemmeko seuraavan kerran tavattavissa Korpilahden satamassa... Tuijalla treenasimme pitkällä radalla keskiravia ja laukkasuoria ja kulmia. Taas opin, miltä tuntuu, kun laukassa onnistuu ratsastamaan kulman oikein. Kas, kas, kun seuraava tehtävä onkin helpompi ratsastaa, kun kulmasta tulee hyvin ulos eikä räpellä "Herran haltuun"-meiningillä. Tämä meni jakeluun taas tyylillä "tältäkö sen  pitää tuntua?". Huomiset kisat ovat taas hyvää treeniä meni syteen tai saveen. Arvostelupaperista on helppo taas katsoa, mitä seuraavilla viikoilla treenataan. Suojiksella on myös kiva meininki ja tuttujakin näkee.

P.S. Kannattaa seurata myös Myyn hiuslaitteiden kehitystä. Edellisinä vuosina oli kisojen paras vitsi, kun yritin saada sen kuritonta harjaa kuosiin. Viimeistään verryttelyssä sykerötkin pompsahtelivat kuin suihkulähteet. Tuotekehittely on käynnissä. Välillä starttaamme rokkitukka levällään.