Iloista arkea ja leppoisaa kisatunnelmaa
Meille syntyi perjantaina 4.5.2018 orivarsa! Sen emä on oma kasvattini Avalonin Papitar -nyt kuusi vuotias- ja isä superkomea Valon Veikka. Kerron muista eläinasukeista myöhemmin tarkemmin, mutta nyt on oikaistava hieman. Papilla oli jo reilu viikon harjoitussupistuksia ja se selvästi ilmoitti päivästä, jolloin varsa kääntyi tulosuuntaan. Se taisi olla noin viikko sitten. Kyyläsimme silmä tarkkana Papin tissejä ja odotimme vahatippoja, jotka usein ovat merkki siitä, että synnytys tapahtuu vuorokauden sisällä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Illalla Papi oli hieman levoton ja isäntä kävi vielä klo 23 kurkkaamassa tilannetta. Papi oli vääntänyt tortut ja rauhoittunut. Aamulla Papin tissillä oli orivarsa, ihan kuivunut jo. Se oli varmaan syntynyt heti kohta kun jätimme sen rauhaan. Onneksemme kaikki on kunnossa ja mittailemme vielä Papin lämpöä sen varalta, että jälkeisiä olisi jäänyt kohtuun ja ne aiheuttaisivat kohtutulehduksen. Jälkeiset olivat nimittäin melkoisen liiskaantuneet matami Papin alla.
Alun perin olin suunnitellut myyväni varsan etenkin jos se on ori, mutta tämä epeli tuli ensimmäisenä päivänä katsomaan, kun laskin vettä kuppiin ja HIRNUI minulle!!! Kielsin sitä tekemästä noin! Laita sitten myyntiin tuollainen kultamuru... Sydäntenmurskaajan nimeksi tulee Avalonin Usva, jos Hippos nimen hyväksyy.
Raaskin juuri ja juuri lähteä Korpilahden Suojakalliolle kisoihin ja jättää Usva äitinsä hoiviin. Rata oli helppo B FEI lasten esiohjelma 2015. Edellisessä postauksessa ruodinkin radan haastavuutta. Verkassa Myy taas mulkoili toisia hevosia ja keskittyi lähinnä siihen sekä puskien kyttäilyyn. Vältyimme kuitenkin läheltä piti-täti putoaa-tilanteilta.
Rata itsessän oli taas kuin mikäkin preeria. Keskihalkaisijakin on pitkä kuin nälkävuosi, voiko sen muka ratsastaa suoraan, kysynpä vaan?? Siinä sitten rytkytettiin ohjelma läpi vaihtelevalla tempolla. 60m laukka meni yllättävän hillitysti, tosin olisi saanut olla ripeämpikin. Paljonkin. Mutta pysyimme radalla. Myy oli pääosin melkoinen etana. Vastalaukkaa emme ole harjoitelleet oikeastaan lainkaan. Toinen oli ihan siedettävä, mutta toisessa laukka katkesi ja myötälaukkahan sieltä nousi. Tosin epäilen vahvasti itse nostaneeni sen, koska aivoni eivät vielä ole orientoituneet "väärin päin" annettaviin apuihin. Ja tein juurikin sen emämokan, joka nyt pitäisi kitkeä pois eli hätäännyin. Siinä sitten ei enää tiennyt mikä on radan ulkopuoli ja oma sisäpuoli ja hevosen alapuoli ja ja... Sitäpaitsi tällaisille iäkkäille täti-ihmisille pitäisi olla suuremmat kirjaimet siellä radalla. Piilolasit kurtussa niitä piti tihrustaa. Kiikarit olisivat olleet tarpeen, kun etsin kirjaimista mihin piti mennä. Asiahan tietysti helpottuu, kun enemmän pitkiä ratoja ratsastamalla oppii hahmottamaan radan paremmin. Yleisesti ottaen suoritus oli tänään juurikin sellainen pikakelauksella oleva c-kasetti. Se ei ollutkaan ohielettyä elämää.
Loppu hyvin kaikki hyvin, muistin radan kuitenkin, en pudonnut ja pysyin aitojen sisäpuolella. Tuloskaan ei ollut hylätty vaan 57,833%. Tuomari sanoi mukavaksi pariksi, mitä se sitten pitääkään sisällään. Päivän positiiviset: Sää oli mitä mahtavin, aurinkoinen ja suorastaan kuuma. Tunnelma oli leppoisa ja tuttuja oli mukava nähdä vaikkakin ohimennen. Suojiksen kentän pohja on aina ollut minulle ja Myylle mieluinen. Pääsimme ajoissa kotiin, kun ei tarvinnut jäädä odottelemaan mahdollisia rusetteja -tämä on aina isännän mieleen, koska hän on kuljettajan roolissa. Ja mikä parasta, tavoitteemme ei ole vielä saavutettu, joten kisoja on kierrettävä vielä paljon lisää tänä kesänä! Seuraavat ovat suunnitteilla kahden viikon päästä Jyväskylässä.
Meinasi unohtua, Myyllä oli usealla lenkillä pitkin matkaa kiinnitetty ranskalainen letti, josta puolet purkaantui jo ennen verryttelyä.
Alun perin olin suunnitellut myyväni varsan etenkin jos se on ori, mutta tämä epeli tuli ensimmäisenä päivänä katsomaan, kun laskin vettä kuppiin ja HIRNUI minulle!!! Kielsin sitä tekemästä noin! Laita sitten myyntiin tuollainen kultamuru... Sydäntenmurskaajan nimeksi tulee Avalonin Usva, jos Hippos nimen hyväksyy.
Raaskin juuri ja juuri lähteä Korpilahden Suojakalliolle kisoihin ja jättää Usva äitinsä hoiviin. Rata oli helppo B FEI lasten esiohjelma 2015. Edellisessä postauksessa ruodinkin radan haastavuutta. Verkassa Myy taas mulkoili toisia hevosia ja keskittyi lähinnä siihen sekä puskien kyttäilyyn. Vältyimme kuitenkin läheltä piti-täti putoaa-tilanteilta.
Rata itsessän oli taas kuin mikäkin preeria. Keskihalkaisijakin on pitkä kuin nälkävuosi, voiko sen muka ratsastaa suoraan, kysynpä vaan?? Siinä sitten rytkytettiin ohjelma läpi vaihtelevalla tempolla. 60m laukka meni yllättävän hillitysti, tosin olisi saanut olla ripeämpikin. Paljonkin. Mutta pysyimme radalla. Myy oli pääosin melkoinen etana. Vastalaukkaa emme ole harjoitelleet oikeastaan lainkaan. Toinen oli ihan siedettävä, mutta toisessa laukka katkesi ja myötälaukkahan sieltä nousi. Tosin epäilen vahvasti itse nostaneeni sen, koska aivoni eivät vielä ole orientoituneet "väärin päin" annettaviin apuihin. Ja tein juurikin sen emämokan, joka nyt pitäisi kitkeä pois eli hätäännyin. Siinä sitten ei enää tiennyt mikä on radan ulkopuoli ja oma sisäpuoli ja hevosen alapuoli ja ja... Sitäpaitsi tällaisille iäkkäille täti-ihmisille pitäisi olla suuremmat kirjaimet siellä radalla. Piilolasit kurtussa niitä piti tihrustaa. Kiikarit olisivat olleet tarpeen, kun etsin kirjaimista mihin piti mennä. Asiahan tietysti helpottuu, kun enemmän pitkiä ratoja ratsastamalla oppii hahmottamaan radan paremmin. Yleisesti ottaen suoritus oli tänään juurikin sellainen pikakelauksella oleva c-kasetti. Se ei ollutkaan ohielettyä elämää.
Loppu hyvin kaikki hyvin, muistin radan kuitenkin, en pudonnut ja pysyin aitojen sisäpuolella. Tuloskaan ei ollut hylätty vaan 57,833%. Tuomari sanoi mukavaksi pariksi, mitä se sitten pitääkään sisällään. Päivän positiiviset: Sää oli mitä mahtavin, aurinkoinen ja suorastaan kuuma. Tunnelma oli leppoisa ja tuttuja oli mukava nähdä vaikkakin ohimennen. Suojiksen kentän pohja on aina ollut minulle ja Myylle mieluinen. Pääsimme ajoissa kotiin, kun ei tarvinnut jäädä odottelemaan mahdollisia rusetteja -tämä on aina isännän mieleen, koska hän on kuljettajan roolissa. Ja mikä parasta, tavoitteemme ei ole vielä saavutettu, joten kisoja on kierrettävä vielä paljon lisää tänä kesänä! Seuraavat ovat suunnitteilla kahden viikon päästä Jyväskylässä.
Meinasi unohtua, Myyllä oli usealla lenkillä pitkin matkaa kiinnitetty ranskalainen letti, josta puolet purkaantui jo ennen verryttelyä.
Kommentit
Lähetä kommentti