Pararatsastaja ja suomenpienhevonen. Tarinoita vammaisratsastuksesta, oppimisesta, kilpailuista ja eläinystävistä.

Kuvien kertomaa


Kuten tiedätte, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hortoilin hellepäivänä kameran kanssa tallilla. Olisi ihana saada kamera, jossa olisi pidempi putki ja itselleni kroppa, joka ei horjuisi ja heiluisi kuvatessa ja ja... Haaveillahan saa. Kamerarahat taisivat juuri mennä heppakaupan tilaukseen. Sitten uutisten pariin.

Usva kasvaa kovaa vauhtia. Nyt se ja Papi ulkoilevat tarha-laidun-yhdistelmässään pitkät päivät.

Kukkuu! 


Syöminen on vielä haasteellista, kun jalat ovat liian pitkät ja kaula lyhyt.
Jotkut varsat syövät polvillaan,
Usvan ratkaisu on tukeva haara-asento kuin hevi-miehillä ikään

Minä suojelen sinua kaikelta...

Kovasti minua hämmästyttää, mistä tämä hevonen (ja ratsastaja?) ilmestyvät aina kisapäivän JÄLKEEN. Kisoissa ensin vähän sinnepäin ja seuraavana päivänä ollaan sitten niin kehitytty yhtäkkiä?! Kysynpä vaan. Aina sama homma.



Myyllä on ollut taas kova viikko. Nyt vapaapäivä, josta nautitaan täysin palkein.

Jouni-pounikin on aloittanut kuntokuurin. Ajoa ja ratsastusta tasapuolisesti. Tavoitteena olisi loppukesästä jossain harjoituskilpailuissa raviohjelma, mutta ensin ponin täytyy jaksaa juosta koko ohjelma läpi :D


Jonen rutiineihin kuuluu perusteellinen piehtarointi tallin edessä urheilun ja pesun päätteeksi

Artturi treenaa kovasti -laidunkautta varten. Se on hyvä että ruunalla on elämässään tarkoitus.

Tuolla taustalla on harjoitteluun sopivat olosuhteet

Hei! Olen Artturi ja hieman dingdong...


Raportin päättää Keiju, joka on helteestä ja Usvan vahtimisesta aivan naatti. Jaksaa sentään vähän poseerata.






Kommentit

Suositut tekstit