Kauden viimeiset -nyt talviunille

 

Kuva : Roosa Järvinen

Uhhuh. Jo oli aikakin kauden loppua. Kisaaminen on ihanaa, mahtavaa, hauskaa ja kaikkea ylistyssanoja, mutta myös stressaavaa, yöunia sekoittavaa ja painajaisunia aiheuttavaa. Pelkkä tavaroiden pakkaaminen ja muistaminen ja ratojen opettelu on tahma-aivoilleni nykyään melkoinen haaste. Toki jos en tätä aivojumppaa harrastaisi, oma nimikin pian unohtuisi. Nyt aivot ottavat talviunet ja keskitytään vaan treenaamaan perusasioita ja ylläpitämään ratsastuskuntoa. Papin kunnossa on myös parantamisen varaa, voimaa puuttuu vielä rutkasti oikeinpäin kulkemiseen. 

Okeroisissa oli paraluokka vielä tarjolla ja ratakin oli ennenmenemätön, joten Myy lähti matkaan. Sehän sitten sujui, 67,368%! Kakkoseksi jäimme, mutta alle yhden prosentin erolla idoliimme Samuraihin. Ennen eromme olleet luokkaa 5-10%. Tämä meille huikea tulos huolimatta siitä, että videolta näen, kuinka hölköttelen pitkillä pyykkinaruohjilla menemään, vaikka juuri niistä on ollut erityisesti puhetta. Kaikki kiitos ja kunnia siis Myylle, joka liikkui tästä huolimatta -tai ehkäpä juuri siitä johtuen- kauniisti. Huono tasapainoni ja keikkumiseni ei ilmeisesti näin roikkuvilla ohjilla häirinnyt hänen prinsessuutensa herkkiä suupieliä. 

Killerin Huvikummussa kävimme vielä treenaamassa molemmilla tammoilla helppoa ceetä ja saimme pyynnöstä lähtövuorot peräkkäin. Näin vältyimme ylimääräisen härdellin aiheuttamiselta itsellemme ja kanssakilpailijoille. Oma turvallisuuteni pararatsastajana oli näin myös vahvemmin taattu. Edellisenä päivänä valkussa löysin Papin kanssa ennentuntemattoman harmonian ja rauhan. Vaikka Papi päätti tempaista traikunnurkkaan suitsensa tuhannen päreiksi. Eipä välttynyt treeneiltä, saimme lainahepenet tallilta. Kisoihin queen Papitar joutui nöyrtymään ja pukemaan poikansa suitset. 

Harmonia oli menneen valkun lumia, rouva pätkähti kiimaan. Hui, kaivonkansi! Hui, lätäkkö! Hui, virtaava vesi! Hui kaikki kamala ja kytättävä! Onneksi se on ehta tuleva pararatsu eikä sinkoile maailman ääriin, mutta kiemurtelee kaula kaarella milloin minnekin suuntaan. Radalle se sitten jymähti. Tehtävät sujuivat, mutta kytkin oikutteli. Kulmissa sai välillä lätkiä raipalla, ettei se siirtynyt käyntiin. Sitten se taas liikkui hetken ja taas jumpitteli. Keskihalkjaisijat olivat kuin muurahaisten polkuja. 

Ohjelma oli helppo C E.B. Special, joka on toinen niistä ceen ohjelmista, jonka enää pystyn ratsastamaan. Siinä laukataan ainoastaan yhdet keskiympyrät. Pidemmistä laukkaosuuksista en selviä ja ironisinta tässä on se, että laukat olivat radan vahvimmat kohdat. Tavoitteeni oli 60% ja tulos oli 60,952% eli kaikkinensa olin kuitenkin tyytyväinen räpellykseeni. 

Olisi mukava, jos pystyisi hymyilemään radalla. Fanitan ratsastajia, jotka tähän kykenevät ja nautiskellen ratansa suorittavat. Valokuvista näkyy itselläni vähintäänkin takakireä ilme. Useinmiten voisi luulla, että pyrstöni alla on nauloja tmv. ja käynnissä on kärsimysnäytelmä. Tosiasiassa keskittyminen ja muistaminen ja selviytyminen ja ratsastaminen vie kaiken huomion ja valitettavasti irvistely hymyä yrittäessä ei oikein luonnistu. Kyse ei ole siitä, etteikö tämä olisi kivaa. Ehkä joskus, jos saan ratsuni liikkumaan kuin Rolls Royce, ehdin väläyttämään hymynkin. Luultavasti siinä kohtaa olisin kuitenkin suu appoisen ammollaan hämmästyksestä, jos tällainen ihme tapahtuisi. Lopputervehdyksessä kuitenkin usein naurattaa, kun on taas tullut hölmöiltyä koko radan edestä... 

Kuva: Roosa Järvinen

Kuva: Roosa Järvinen

Myyn laukka alkoi vaikuttaa taas hankalalta ja kävimme Teivossa klinikalla. Etujalkojen vuohisnivelet ja takapolvet piikitettiin kortisonilla. Neidolla on ikää jo 16 vuotta ja meillä keski-ikäisillä monesti alkaa tulla jo kaikenlaista kremppaa. Juurihan se saikin valmentajalta kommenttia, ettei ole koskaan ollut näin hyvä. Tasapainoilua tämä hevosenpito kaikin tavoin. Rankan kesän jälkeen parin viikon käyntiloma on kyllä muutenkin paikallaan. 

Kaisla otti sitten ex-tempore Papin Myyn sairastaessa Sappeen kisoihin. Voittivat sitten helppo ceen 65,455% ja beestä 59%, vaikka Papi oli jo aivan nääntynyt siinä kohtaa. Tässä on nyt sellainen tilanne, että mä pärjään Kaislan hevosella paremmin kuin Kaisla ja päinvastoin. Nyt ei kristallipallo kerro, miten etenemme keväällä. Se jää nähtäväksi, nyt menen talvinokosille. Nähdään ja kuullaan, kun aurinko palaa!