Muita lauman jäseniä

Myyllä on isohko lauma. Hevosväkeä oli aiemmin enemmänkin, mutta olosuhteiden pakosta väki käy vähiin. Onneksi Myy ei ole turhan kranttu, vaan pyrkii osoittamaan rakkautta tai ainakin hyväksyntää yli lajirajojen.

Ensimmäiseksi esittäytyvät hevoslajin edustajat.

JONE eli Ajoksen Jouni s. 1999
Edit: Jone siirtyi taivaan laitumille kevättalvella 2019.

Jone on tyttäreni shetlanninponi. Rotunsa tyypillisenä edustajana se ei ole helpoin harrastuskaveri, mutta opettaa ihmispalvelijalleen määrätietoisuutta ja luonteenlujuutta. Nuorempana se oli kova puremaan, mutta liekö dementia iskenyt kun se ei enää muista olla koko ajan hihassa hampaineen kiinni. Kärrylenkeillä se pitää lapsikuskistaan huolen ja on rohkea ja varma menopeli. Ratsastaessa se treenaa ratsastajan tasapainoa pukittelemalla ja rimpuilemalla. Joskus se taas kentälläkin on tasainen kuin juna, kiinnittäkää huomio sanaan joskus. Tämän jälkeen moni ratsu tuntuu varmasti tyttärestäni erityisen helpolta ja kiltiltä. Varsinainen opetusmestari siis?! Jone on helppohoitoinen. Se on siisti karsinassaan, pikku kakat takalaidassa ja pissipaikka keskellä. Iltatallissa se hoitaa itse itsensä tarhasta talliin oli portti avattu tai ei.

PAPI eli Avalonin Papitar s. 2012

Papi on oma kasvattini ja lempeä kaunotar. Se on oikein miellyttävä ja järkevä kärryttelyheppa. Ratsastaessa se osaa perusasiat, mutta ei vielä hienoja koulukiekuroita. Erityisesti plussaa se saa tasaisista askellajeistaan, jotka ovat varsinkin tällaiselle liikuntaongelmaiselle tädille mieleen. Nyt Papi on äitiyslomalla ja kertoi jo ajoissa ennen joulua, että hänen kuninkaallinen mahansa ei siedä enää ratsastusurheilua. Mikäs siinä, äidin rooli on tärkeä rooli. Hyvä äiti Papi onkin, hoitaa hevoslastaan esimerkillisesti ja opettaa sille, että ihminen on kiva juttu jonka luo on miellyttävää mennä ja tehdä asioita.
Edit: Syksyllä 2019 Papi aloitti valmentautumisen kanssani Tuijalla. Papista tulee toivottavasti jonain vuonna ykköskisaratsuni.


ARTTURI eli Avalonin Arthur s.2013

EDIT: Artturi muutti toisen suokkiruunan seurahepaksi syksyllä 2020. Siellä se saa touhuilla myös ihmisten kanssa oman vointinsa mukaan.  

Artturi on myöskin oma kasvattini ja Papin veli emän puolelta. Artturi on väriltään hopeanruunikko, mutta äkkiä vilkaistuna se vaikuttaa ehkä vähän tylsän ja tavallisen väriseltä. Kaikessa elämän myllerryksessä Artturi vain jäi opettamatta ajolle. Ratsuksi se sentään opetettiin ja hallitsee tällä hetkellä perusaskellajit. Ajan ja jaksamisen puutteesta johtuen se on ollut aika säästeliäällä liikutuksella. Se jos mikä aiheuttaa nuoressa ruunassa jonkinasteista pököpäisyyttä. Artturi osaa olla varsinainen draama-queen, vaikka ruuna onkin. Hyvinä hetkinä se väläyttelee todella hienojakin juttuja, mutta välillä uhkailen sitä Saarioisilla...
Edit: Kauden 2019 Artturi kisasi nousujohteisesti ykköstasolla ja valmentauduimme ahkerasti Tuijalla. Sitten Artturin liikkuminen romahti ja klinikalla löydettiin takapolvesta suuri kysta. Tällä hetkellä tilanne on mahdottoman epäselvä, mutta ainakin kisahevosen ura on poissuljettu. Artturi ei nykyisellä seurallisuudentasollaan ole pihankoristemateriaalia. Se masentuu, jos sen kanssa ei jatkuvasti touhuta. Se pitäisi varmastikin ottaa olohuoneen koristeeksi, jotta se olisi tyytyväinen...

USVA eli Avalonin Usva s.2018

Varsojahan ei pitänyt enää hankkia, taas ne kuuluisat "ei koskaan"-jutut. Papilla ei ollut muuta tekemistä niin eikös se ole ihan loogista, että lapsia sitten? Ja ihan varma myyntivarsa varsinkin, jos se on ori. Uhoaminen ja vannominen ei kannata, tietäkää se. Rohkeutensa ja seurallisuutensa puolesta se on hyvinkin paljon kuin Myy pienenä. Suloisuudesta nyt puhumattakaan! Usva luikertelee varoittamatta suoraan sydämeen, mokoma epeli. Ruunikko läsipää yhdellä pikkusukalla, voi apua... Luovu tästä nyt sitten...
Edit: Usva käy esikoulua ja odottaa uraa tytttäreni tulevana kilparatsuna. Ehkä vähän äidinkin...

Keväällä 2021 Usva on perusratsutettu ja Kaisla ratsastaa sitä pari kertaa viikossa kentällä tai maastossa. Kiltti on!

KEIJU eli Vuorenpeikon Snow Fairytale s. 2016

Keiju on berninpaimenkoira, joka paimentaa. Hevosia, pupua, vuohia, kanoja, autoja... Keiju elää kunnon maalaiselämää ruokailemalla lantalassa ja kieriskelemällä raadoissa. Se on aina menossa mukana ja auttamassa. Useinmiten sen apu on enemmänkin haitaksi, mutta ehkä se oppii joskus. Välillä Keiju peseytyy ja föönautuu ja lähtee prinsessanäyttelyihin. Kotiin palattua sama meno jatkuu. 

Tässä erinomainen paimennusnäyte, Myy on paimennettu kentän nurkkaan... Huomatkaa Keijun tärkeä ja ylpeä ilme!

ALIISA

Kuningatar Aliisa vastaa jyrsijöiden kotiinkuljetuksesta. Joskus ne ovat menehtyneitä, joskus taas oikein virkeitä kavereita. Joskus se myös piilottelee näitä hiirulaisten raatoja ympäri taloa. Aliisa on oikein seurallinen kissa ja nukkuu tasapuolisesti eri perheenjäsenten sängyissä. Aliisa rakastaa gouda-juustoa, mitä kypsempää sen parempaa. 

PIRSKATTI

Pirskatti on löytöeläintalosta tuotu hyvin itsetietoinen ja röyhkeä kollikissa. Se retuuttaa itsensä kokoisia rottia pitkin navetan seiniä ja uskoo varmasti päihittävänsä vaikka krokotiilin. Pirskatti säikyttelee läheisen hautausmaan työntekijöitä puskemalla varoittamatta heitä jalkoihin. Se käy ärsyttämässä naapurin koiria ikkunan takana ja varastaa toisen naapurin kissojen ruokia. Rapsuttaessa se kehrää ja samassa hetkessä tarraa kynsin ja hampain käteen kiinni. Missä tahansa talon kolkassa se nukkuukin, sen kehräys kuuluu pihalle saakka. 

TULPPIS eli Tulppaanikorva

Edit: Siirtyi Jonen kanssa taivaan porkkanapeltoihin keväällä 2019

Tulppis on ehkä omituisin jänis ikinä. Ensinnäkin se karkaa mistä vain. Hyppää laitojen yli, jos asunnossa ei ole kattoa. Jopa hevoskarsinan laidan yli käyttäen apuna hevosten juomakuppia. Häkistään se soluttautuu ulos verkon reikiä venyttäen. Kohtalokkaaksi osottautui karata yöllä Jonen karsinaan. Aamulla Jonen lattialla oli valkoinen tupsu. Tulppis on hännätön, mutta ei se menoa hidasta. Tulppis on ensimmäinen kani, jonka olen nähnyt uneksivan. Luulin, että se on kuolemaisillaan, kun se makasi kyljellään ja hytkyi kuin jonkun kohtauksen saaneena. Tönin sitä ja se pomppasi pystyyn muina pupuina. Mistä lie uneksi, porkkanajahdista vai preeriasta? 

LUMI-PILVI JA LILA

Samana iltana, kun Tulppis poistui keskuudestamme, sana vapaasta huoneistosta kiiri Hämeenlinnaan saakka ja Lumi-Pilvi ja Lila kurvasivat tallille. Lila on Pilven äiti. Kaksikko on erittäin touhukas, aina nälkäinen ja ruuan toimittamisen hitaudesta kovaan ääneen moittiva.

EDIT: Lila siirtyi taivaallisiin pupujoukkoihin syksyllä 2021.

Lila

Lumi-Pilvi

SPOT JA KIDIUS

Spot lähdössä traktorihommiin

EDIT: Pukit ovat poistuneet keskuudestamme.

Kurittomat ja karkailevat pukkiystävämme ovat isä-Spot ja poika-Kidius. Ne on kastroitu. Tämä toimenpide tuli kiireellisesti tehtäväksi. Ne olivat jo viikon verran huudelleet naisten perään, mutta eihän täällä kuttuja ole mailla halmeilla. Omatoimisina poikina ne taas kerran karkasivat ja sain puhelun, että pojat viipottivat n. neljän kilometrin päässä asfalttitietä pitkin parrat heiluen. Ne suuntasivat kohti seudun ainoita naisia, jotka olivat n. 8km päässä. Puolimatkassa siis pilasimme ilon ja haimme naisenkipeät poikamme hevostrailerilla tienposkesta. On niillä melkoinen vaisto, en usko että ne vahingossa osuivat risteyksistä oikeaan suuntaan. Hautausmaan ohittaessaan ne olivat napsineet vähän huikopalaa hautakukkasista... Niitä ei mikään meillä oleva aita pidättele. Säännöllisin väliajoin ne seikkailevat ympäri tiluksia aiheuttaen ristiriitaisia tunnelmia hoitohenkilökunnassaan. Niiden tarha on ratsastuskentän kupeessa ja niiden aivastukset saavat Pikku Myyn aivan tolaltaan. Muutama napakka äkkilähtö on tullut pukin aivastuksesta. 

Kidius kiipeilemässä