Kuinka moni teistä on vilauttanut ahteriaan Marko Björsille?

Kuva: Sanna Paakala

Pikku Myy on! Olimme Jyväskylässä Killerillä 3-tason koulukisoissa, joissa oli yksi 2-tason luokka. Lähes tukehduin aamukahviini, kun ystäväni ilmoitti eilen päätuomarina luokassani olevan Marko Björsin. No, nimi sinänsä ei pelota ja samanlaista ratsastusta sinne lähdin esittämään, kuin muutenkin. Sain kyllä paljon naurua visioista mitä voisikaan tapahtua... Jotenkin tuntui vain hölmöltä, kun olin menossa treenaamaan pitkää rataa kakkostasolla ja  katsomaan minkälaista kommenttia eri tuomareilta taas tulee. Sitten siellä istuu itse maestro tuhlaamassa aikaansa tavalliseen kuolevaiseen... Rata puksutettiin läpi, oma fiilis oli taas hiukan parempi siitä, miten hevonen liikkui. Ensimmäisessä laukannostossa jouduin taas tyypilliseen paniikkitilaan. Laukka tuntui omituiselta ja viime kerrasta traumatisoituneena päättelin fiksussa päässäni, että väärä laukka, äkkiä pois! Tietenkään en tarkastanut oliko se väärä, kun kerran oli paniikkikiire! (Videolta katsottuna se oli ihan oikein...) Myy oli ilmeisesti sitä mieltä, että ratsastajan virhe, mutta otetaan nyt laukka pois, kun kerran tuo haluaa. Uutta laukkaa ei sitten nosteta, koita jo päättää tollo! Kätevä ratsastaja nappaa raipalla, jolloin närkästynyt pikkuponi pukittaa ja kohta nostaa laukan. Kuvasta näkyy, miltä pyllyn vilauttelu herra Björsin näkövinkkelistä näytti... Sen jälkeen olimme kohtuullisen asiallisesti omalla tasollamme. Tuomarit eivät kommentoineet laukan katkeamista millään muotoa. Liekö Myyn pikku pukit vieneet kaiken huomion. Käyttökelpoinen taktiikka, kun teet virheen pukittakaa, niin kukaan ei huomaa itse virhettä?

Tässä yritämme coolisti muina ratsukkoina ohittaa M.Björsin :D
Kuva: Sanna Paakala

Aamuhan alkoi varsin katastrofaalisesti. Kristiina oli tehnyt hienot letit Myylle edellisenä päivänä. Yön aikana Myy oli tietenkin saanut ne pörröiseksi ja älypää yritti niistä sykeröitä. Lopputulos oli karmaiseva, mutta aikaa ei ollut korjata enää tilannetta. Hermokin meni näihin ärsyttäviin toimimattomiin käsiin ja turhautumisitkukin tuli. Kiireessä lähtiessämme koirammekin lähti auton perään ja jouduimme palauttamaan sen takaisin. Kello kävi. Lähestyessämme Jyväskylää ystäväni soitti kisapaikalta ja kertoi ennen meitä jääneen yhden ratsastajan pois, joten kiire paheni entisestään. Kun saimme Myyn ulos kopista olin valmistautumisvuorossa kolmantena. Ehdimme olla verryttelyssä ehkä 10 minuuttia, mutta onneksi Myy oli torstaina Tuijan ratsastettavana ja oikein mukava eilenkin. Pyöreyttä en ehtinyt oikein hakemaan, mutta muuten Myy oli kivasti läsnä. Sitten vaan roiskautimme radalle. Loppu onkin historiaa.

Kuva: Sanna Paakala

Kuva: Sanna Paakala

Olin valmentanut Myytä, että iskee sitten silmää Marko-sedälle. Myy iskikin sitten taka-silmää. Itse olin visioinut ratsastavani hymy huulilla harmoonisesti koko radan läpi. Katin kontit. Alku- ja lopputervehdyksessä yritin hymyillä tuomareille, joka näytti ihan noita-akan irvistelyltä. Markokin varmaan ajatteli, mistähän tuo Tuonelan lintukin tuohon lennähti... Radalla oli hymy pyllyssä ja otsa kurtussa. Täytyy olla todella hyvä ratsastaja, että voi hymyillä ja suorittaa radan samaan aikaan. Itselläni koko homma vie kaiken kekittymisen, hengittäminenkin on sivuseikka. Puolet asioista, joihin olin suunnitellut keskittyväni radalla jäivät toteutumatta. Kulmat sentään sain ratsastettua huolella. Ne kulmat kurtussa.

Näkemiin Marko! Huh huh!
Kuva: Sanna Paakala

Nyt voi sitten virnuilla, kun virallinen osuus on ohi.
Kuva: Sanna Paakala

Myy on aina lastautunut traileriin hyvin. Nyt se iski jarrut pohjaan, eikä meillä ollut edes aseita eli liinaa mukana. Yli puoli tuntia taisteltuamme ihana naapuritraikun pariskunta kysyi tarvitsemmeko apua. Heillä oli juoksutusliina mukana ja sillähän poni sitten sujahti koppiin. Pahoittelin, ettei autossamme ollut viski-pulloa. Olisin palkinnut heidät päivän pelastamisesta. Lupasin toimittaa pullon seuraavalla kerralla :D

Edelliset kaksi valkkua sujuivat mukavasti. Lamppuja syttyi päähän useampikin, mutta aika monta on vielä sammuneena. Ehkä jopa kokonainen lamppukauppa. Laukkaan löytyi hieman jopa pyöreyttä ulko-ohjalla, jonka kanssa sai olla tarkkana etten jäänyt vetämään siitä. Seuraavalla kerralla siirryimme seuraavaan vaiheeseen eli kuinka säilyttää pyöreyttä. Note to myself: Ei kannata kellahtaa eteenpäin, kun hevonen pyöristää kaulaansa. Joskus pohdin oikeasti, onkohan minulla kaikki mutterit ihan kohdillaan... Tuijan hyvä neuvo oli "istu alas ja odota", joka toimi, kun sain itseni hillittyä eteenpäinkellahdukselta. Toki tätä ahaa-elämystä oli aikaa harjoitella vain päivä, joten vielä näissä kisoissa se ei valitettavasti tuottanut tulosta. Meillä on onneksi loppuelämä aikaa. Toivon kyllä, että pyöristyminen tapahtuu Myyn muodossa eikä minun muodoissani.

Tällä kertaa jäin pohtimaan, kuinka arvostelulaji ratsastus loppujen lopuksi onkaan. Itselläni eri tuomarien välinen mielipide-ero oli hieman yli 3%, mutta suurin ero näissä kisoissa oli 11%. Itselläni ei ole kovaa kilpailuviettiä muita kuin itseäni kohtaan, joten seuraan uteliaisuudella eri tuomarien kommentteja ja mielipiteitä. Tämä kyseinen ratahan oli helppo b:3, joka on meille tehtäviltään ihan ratsastettava. Yhteisprosentit olivat 57,263%, joista Marko Björs antoi 58,864% ja Katri Rantanen 55,682%. Tuomarit olivat kyllä huomauttaneet samoista seikoista (jotka kyllä itsekin noteerasin), mutta Marko pisteytti ne lempeämmin. Hassua, että lähes kaikki aiemmat tuomarit ovat kommentoineet jotain tsemppaavaa ja kivaa lopuksi, mutta näiltä ei herunut kuin moitteita. Käynti sentään oli puhdas, MUTTA sitä ja tätä eivätkä pisteetkään päätä huimanneet. Toki tällä tasolla pisteytyskin on ankarampaa kuin vaikka 1-tasolla. Hyvä maku jäi silti päivästä kommelluksista huolimatta ja ihmettelen itsekin, että uskalsin lähteä tuon tason porukkaan taapertamaan. Ja hei, olin viidenneksi viimeinen!!! Edistystä, ei enää toisiksi viimeinen. Täältä pesee!

Nyt on ratsastustakki tyhjä, jatkan muita kuulumisia toisella kertaa.