S.O. Kiljuhanhi showtanssijana

Olen vakuuttunut, että Myyn nimi on syytä vaihtaa S.O. Pikku Myystä S.O. Kiljuhanheksi. Kenellekään, jolla kuulo on vähänkään tallella ei jäänyt epäselväksi, että Myy kävi Suojakalliolla Päijänne Dressage Daysissä kiekumassa läpi aluetason luokan he B:4. 15-vuotias Myy käyttäytyi kuin pahinkin murkkuikäinen teini. Itkupotkuraivarit alkoivat heti traikusta poistuessa. Papi oli viimeksi Suojiksella mukana ja sitähän piti sitten käyttää tekosyynä huutamiselle, kun kaveri olikin jätetty kotiin. Kopissa hän ei toki huomannut toverin puuttuvan... 

Verryttelyssä meni melkein koko aika hirnuessa ja stepatessa. Koitin sinnikkäästi teettää sillä tehtäviä, jotka se suoritti pillit soiden. Varsinainen hälytysajoneuvo... 

IIIII.....

HAHAAA!!!

Pikkuisen alkoi omakin hengittely muuttua kireäksi puhalteluksi...

Jospa tuolla olisi Papi? Kaikille tummille hevosille piti rääkyä. Tässä tilaisuudessa kun niitä oli suurin osa... Papi on musta, mutta huuteluun sopivat kaikki ruunikotkin. Ehkä jopa tummahiuksiset ihmisetkin.

Kun laukkaa ja hirnuu sydäntäsärkevästi saattaa unohtua, että mahan alla on neljä jalkaa.

Olin niin puhki verkan jälkeen, että radalla olin kirjaimellisesti aika avuton. Apuja ratsastuksessa ovat mm. pohkeet ja ohjat. Myyllä oli ääniapu hallussa kylläkin. Raviohjelma meni aika mukavasti, siitä saimme kiitosta. Oikean laukan nostotilanteessa Myyn äänihuulet vaativat taas verryttelyä ja minulla oikea pohje oli toimimaton. Eihän siinä auttanut kuin ratsastaa huutavalla ponilla ravia. Joka tietysti näkyi nollana arvostelupaperissa. Kun laukka vidoin nousi voltille, keskivartalonikin oli alkanut lakkoon pohkeen seuraksi. Lopun laukkaohjelman menin jalustimilla seisoskellen, koska pyrstöni ei ymmärtänyt aivojen käskyä istua satulaan. Siitä Myy saa kiitoksen, koska tästä huolimatta suoritti kellontarkasti vasenta laukkaa. Jos joku sattui yleisöstä katsomaan, toivottavasti luulivat meitä vähintäänkin kenttäratsukoksi. HIIIIHAH....

Käyntiosuudella pääsimme loistamaan ja ahterinikin laskeutui lennoltaan.

Lopussa kiitos taas seisoi, 7 pistettä. Kokonaistulos oli 58,182%. Toinen tuomarikin harmitteli virhettä laukannostossa. Lähdin jäähdyttelemään metsätielle kuumaa pikkuratsuani. Olikin huisin rentouttavaa hyppiä marjastajia pakoon pitkin pusikoita... Huh mutta olipa reissu.

Toisaalta miten ihmeessä saisin lukijat viihtymään, jos Myytä ja sen touhuja ei olisi. Olisi varmasti kiva lukea pelkästään tasaisesta ja hienosta menosta. Onneksi tämä ei ole vakavaa ja teen tätä niin kauan kun on hauskaa. Siitähän Myy pitää huolen. 

Huomenna menen Papin kanssa Lahteen. Katsoin äsken, mitä ohjelmassa taas olikaan. Hups, laukanvaihto 3-5 raviaskeleen aikana. Edelleenkin siis lahjattomat harjoittelevat. Ehkä kannattaisi tarkistaa ohjelman sisältö hieman aikaisemmin seuraavalla kerralla. Jatkuu ensi viikolla...