Kesälomamatkailua kotimaan helteissä

📷 Hanna-Mari Lahtinen

 Tukala helle, ah! Kroppani ei kolota, on vetreä, mieli lepää! Toki jalat ovat aika toimimattomat kuumalla, mutta se on pieni murhe kaiken positiivisen rinnalla. Hevosetkaan eivät jaksa turhia hötkyillä. Autossakin on toimiva ilmastointi, joten mikäs sitä on ajellessa kotimaata pitkin poikin. Oikeasti kisamatkammehan eivät ole älyttömän pitkiä, 1,5h-2,5h per suunta. Seura- ja aluetasolla tämä on vielä helppoa.

Viikonloppuna molemmat tammat olivat liikenteessä molempina päivinä. Lahdessa Okeroisissa oli meille sopivia lähtöjä sh-luokkassa ja paraluokassa. Olimme ottaneet tytöille päiväkarsinat ja olimme kuin isommallakin kisamatkalla. Tallilla ja kisapaikalla kaikki toimi hyvin ja siellä oli oikeasti todella viihtyisää. Hevoset olivat tyytyväisiä ja eväät olivat pakattu kotoa mukaan, niitä oli tammojenkin mielestä riittävästi. 

Suokkiluokka ei kohdallamme ollut menestys. Onneksi lähtömme olivat sattumalta peräkkäin ja vältyimme kiljumiselta. Kaisla ja Myy menivät ensimmäisen pitkän ratansa ja muusta keskittymisestä pelkkä suunnistaminen vei ison osan. Ihan kelvollinen suoritus oli, mutta ihan parhaimpaansa eivät yltäneet. Harjoituksen kannalta tilanne oli mahtava. Helpon ceen pitkää rataa on harvoin tarjolla.

 

Kärpäsenkakka taivaanrannassa

Omani meni aivan plörinäksi meistä johtumattomista syistä. Tuomari oli saanut vammaisluokittelukorttini, jossa lukee mitkä apuvälineet ovat minulle sallittuja. Ilmeisesti hän ei ollut sitä tarkemmin tutkinut, koska pari kohtaa ratsasastettuani hän alkaa huutaa, että minulla on raippa. Pillin vihellystä ei kuitenkaan kuulu, joten jatkan suoritustani. Mieheni menee selvittämään asiaa tuomarille ja puolet radastani tuomari on selin minuun päin. Näin ollen puolet paperini kommenteista on tyhjää ja pelkkää kuutosta, joka on ns. turvanumero jos tuomari ei oikein tiedä mitä on tapahtunut. No ei siellä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Papi teki pyydetyt asiat ja minä tein parhaani. Vakiounohduskohdassani päässä löi tyhjää (OMG en tajua!!!), mutta kahden käyntiaskeleen jälkeen muistin, että lävistäjälle piti mennä ravissa. Onneksi tämäkin meni tuomarilta sivu suun. Toki  hienot  voltit jne olivat myös pimennossa. Luokassa oli upeita ja taitavia heA-tason suokkeja, joten sijoituksia emme olisi kuitenkaan hätyytelleet. Olin itse ihan tyytyväinen suoritukseen ja ensimmäistä kertaa Papi ei ollut radalla käsijarru päällä. Nyt se ilmeisesti hoksasi, että radalla tulisi liikkua ihan tavallisesti. Näin ollen hyvä suoritus etenkin Papilta! Joku voisi harjoittaa muistiaan...

Paraluokassa tuomarikin osasi jo odottaa, että radalle voi ilmestyä jos jonkinlaisia kokoonpanoja ratsastajia, hevosia ja apuvälineitä. Myy huuteli syömisen lomassa karsinassaan, mutta n.400m päässä kilpakentällä Papi otti työmyyrävaihteen, puolipidätteet menivät läpi ja hetkittäin ratsastuksemme oli jopa toivoa herättävää tulevaisuuden suhteen. Saimme 64,167% (Papin ennätysprossat)  ja keskikäynti-raviin-laukkaan 7, lävistäjä lopputervehdys 7, oikea voltti 7, loiva kiemura 7,5 ja mikä parasta ratsastustaito ja apujen käytön tehokkuus 7! Himpun verran jäimme ykkössijasta, mutta tässä kohtaa se ei harmittanut lainkaan. Papi sai ensimmäisen ruusukkeensa ja minä olin yhtä hymyä. 

Mikäs siinä hymyillessä, kun hevonen oli rento, rauhallinen, avuilla ja aurinko paahtoi 💓

Hyvä ruoka, parempi mieli

Sunnuntaina hurautimme Killerille Jyväskylään. Myy tosin yritti ensin vältellä koppiin menoa, olihan sitä juuri matkustettu. Olin näihin seurakisoihin esittänyt toiveen, että saisimme lähdöt peräjälkeen. Ja niinhän se oli järjestetty. Kaisla ja Myy tekivät parhaan ratansa ikinä, saivat 66,43% ja sijoittuivat kolmansiksi 💓💓💓 Hevoset käyttäytyivät mallikkaasti ja kisatunnelma oli rento ja rauhallinen koko alueella. Eihän se olisi reissu eikä mikään, jos Myy ei vähän hupia järjestäisi. Nimittäin palkintojenjaossa...

Missä Papi on!!!??? (ihan aidan takana lähellä...) Peruutan kouluaitaan ja hui potkaisen sitä puoli metriä taaksepäin!!!

Kai palkintojenjaossa voi seistä poikittainkin? Mamma on sijoittunut kanssani niin harvoin, ettei ole rutiinia.

Minne Täti Tuomari menee? Onko sillä muille herkkuja??? Mullekin!

Kaisla oli huolissaan, voidaanko vielä hylätä, kun poni heittäytyy ääliöksi palkintojenjaossa. Onneksi näin ei tapahdu. Myy kouluttaa selkeästi lapsen huumorintajua.

Papi suoritti 60,71% mihin olin todella tyytyväinen. Se liikkui, mutta mokasin ravin pidennyksen laukalle. Kertaakan harjoitellessa näin ei ole käynyt, mutta tietysti näin käy kisasuorituksessa. Nyt aiomme harjoitella kovasti keskihalkaisijaa ja pysähdystä, ne olivat heikoimmat lenkit. Olimme kuin mato ongenkoukussa.

Olipas mukavat reissut, jatkuu Myyn kanssa ensi viikonloppuna!