PikkuMyyParasMyy

SIEVÄ HEVONEN 💗💗💗 Jos tuomarikin niin kirjoittaa, täytyyhän sen olla totta! Hienoa, että saan tukea omille näkemyksilleni 😁

Myy oli seurakisoissa Kangasalla Pohtiolammella yksin liikenteessä ja Kaisla ratsasti helpon ceen ja minä been. Pohtiolampi oli paikkana uusi tuttavuus ja pidimme kaikki tästä miljööstä. Etenkin parkkialueelta verkkaan johtava metsäpolku oli satumaisen hurmaava. Myyn mielestä ehdottomasti parasta oli vihreän ruohon määrä parkkiksella, jota se näin loppukesästä sai maiskutella. Kisoissa ratsastettiin Kangasalan ratsastajien seuranmestaruudet samoissa kaikille avoimisssa luokissa ja iloiseksi yllätykseksi molemmilla radoilla oli kaksi tuomaria. Samalla rahalla sai siis kaksi yhden hinnalla. Selvennykseksi ei-kisatyypeille vasta aluetasolla tuomareita on enemmän kuin yksi. Oli mukava saada kommentteja kunnolla, kun joskus arvostelupaperi on pelkkiä numeroita höystettynä muutamalla kypsähtäneen oloisella kommentilla. Siinä ei voi oikein rakentavasti miettiä, mitähän olisi pitänyt tehdä toisin. Tässä tapauksessa näki, että tuomarit olivat oikeasti jaksaneet miettiä joka suoritusta. 

Kaislan kanssa Myyppis oli kellontarkka ja kuuliainen, mutta yleisolemus oli tyyliä valuva räkä. Myytä laiskotti ja jos ei ole pakko ei huvita.Tulos oli kuitenkin yli 60%. Ja söpöyspisteitä olisi voinut lisätä lopputulokseen vai mitä?

Minä yritin herätellä uinuvaa prinsessa-Myytä läpsimällä pepulle raipalla. Peffa pölisi ja Myyn siivous havahdutti sen verran, että saimme 62,046%. Se taisi olla been parhaimmistoa meidän tuloslistalla. Mukavaa kerrankin olla jotain muuta, kuin "wau, tällä kertaa jopa toiseksi viimeinen". Olimme jossain ei-sijoittuneiden puolessa välissä. Raviosuus meni mukavasti, mutta en raaskinut vaatia laukassa Myyn parasta. Se oli kuitenkin mennyt jo yhden radan ja päivä oli helteinen. Laukka nyt jokatapauksessa tulee aina olemaan se vaikein juttu Myylle. Paitsi, kun saa laukata yksin tuhatta ja sataa pitkin tiluksia...

Kisakaverit ovat parhautta, nytkin sain verkassa apua puolitutulta toverilta nelikaarisen kiemurauran hahmottamisessa. Kiitos! Pahin pelkoni on, että kiemuran jälkeen löydän itseni uralta matkalla väärään suuntaan. Siinä tapauksessa olisin tehnyt joko kolme tai viisi kiemuraa... Ms-tautiin liittyvän hahmottamisongelmani voisi juurikin näyttäytyä näin. Ja ihan perusominaisuuteni hömelyys. Tämä kerta selätetty, en eksynyt.

Huvittavinta oli, kun Myy oli hipihiljaa koko reissun ja käyttäytyi kiitettävästi, kuin koskaan ei muuta olisi  tehnytkään. Katseli jopa hieman paheksuvasti hirnuvia lajitovereitaan. Paraskin kiljuja.

Tästä reissusta tuli niin hyvä mieli, kun tiesi että kerrankin teimme molemmat parhaamme. Kiitos ja kumarrus!

📷 Aura Sainio