Pararatsastaja ja suomenpienhevonen. Tarinoita vammaisratsastuksesta, oppimisesta, kilpailuista ja eläinystävistä.

Kiimapellen elämysmatkat

📷Hanna-Mari Lahtinen

Ei sillä kotona kiiman merkkejä ollut. Kyllä se kotona toimii jo ihan kivasti. Joopa joo. Siis se on hyvä lähteä Lahteen saakka kaatosateessa väsyneenä tuhannen kolotuksen saattelemana vähän kilvanratsastamaan. 

Kerrankin mukaan pakatut sadevermeet tulivat tarpeeseen. Pararatsastajakaverit siellä Toukolan Ratsutilalla jo olivat paikalla. Kävellen verkkaamaan ei mahtunut minnekään, oli suhinaa ja tohinaa. Kentälle varattu verryttelyaika 15 min meni hujauksessa, mutta viime minuuteilla homma oli jo vähän järkevemmän oloista. 

Papi -joka ei pelkää mitään paitsi kiimassa- järkyttyi perin pohjin tuomarin pakettiautosta ceen päädyssä. Sen jälkeen silmiä piti pyöritellä mm. ämpäreille ja radan kirjaimille... Auta armias, kun autoa piti välillä käynnistää lasien huuruuntumisen vuoksi. Pedon kiilusilmät välkkyivät ja tuntosarvet heiluivat! Välillä sen kitakin oli ihan ammollaan! Eihän siinä pienen hevosen auta saada kuin p***ahalvaus. 

Pätevänä katsoin ohjelmaa edellisenä päivänä (olinhan toki Myyllä sen joskus mennyt) ja totesin, että ahaa, laukanvaihto lävistäjällä 3-5 raviaskeleen kautta. Eihän me Papin kanssa olla tehty sellaisia. Vaan eivätpä ne olleet niinkään se ongelma.

Vaan se auto. Tuomarin päässä teimme omituisia käyriä, jarruttelimme, pakenimme... Oikaisimme lävistäjälle, emme olleet lähelläkään kulmia... Ja vettä lorotti kuin Esteristä kirsikkana kakun päällä. Ratsastin väärinkin yhden kohdan ja siitä tietysti vietiin pari pistettä. Itse asiassa ratsastin Myyn kanssa edellisen kerran väärin samassa kohtaa. Voittajafiilis siis... Lopuksi pääsimme näin lähelle monsteria.




Prosentteja saimme huimat 57,292. Meitä osallistui kolme ratsukkoa ja olimme toverini kanssa jaetulla kakkostilalla aivan samoin prosentein. Ihana Super-Samurai voitti kymmenellä prosentilla, joten meni siis hurjan tiukille 😂

Positiivistakin toki rataan mahtui. "Kiva hevonen, jota kovin jännitti tänään. (Ai niinkö? Taisin jotain huomata...)Väläytteli kivoja pätkiä.Tässä lopuksi kuva, jossa emme olleet juuri joutumassa surman suuhun. 




Siis reissu meni elämyksen piikkiin. Ensi viikonloppuun mennessä luulisi hormonien taas rauhoittuneen. Sama rata, pitänee yrittää muistaa se tällä kertaa. Kaislan kanssa reissussa viikon päästä lauantaina ja sunnuntaina molemmilla pellehermanneilla. Viihdettä siis luvassa, yleisölle suosittelemme kuulosuojaimia.











Kommentit

Suositut tekstit