Matalan kynnyksen koulukisat
 |
| 📷 Aura Sainio |
Otin ohjat kunnolla käteen, kuten Tuija on käskenyt. Ja kas, hommahan sujui. Papi oli kuuliainen, rauhallinen (silti riittävän energinen), antoi ratsastaa itseään, taipui kulmissa, odotti minua ja kaikkea mitä se hetkittäin parhaimmillaan on. Jopa keskihalkaisijalla se pysyi suorassa! Toki näytti varmaan huvittavalta, kun käytin 100% keskittymisestäni siihen liikkeeseen. Otsa kurtussa, kieli keskellä suuta ja tietysti hengitystä pidättäen. Osuin ilmeisesti vahingossa oikealle linjalle ja tuijotin intensiivisesti tuomaria (onneksi ei säikähtänyt) sekä hoin itselleni "nojaa vasemmalle, nojaa vasemmalle" etten olisi romahtanut tapani mukaan oikealle, jolloin hevonenkin olisi valunut pois linjalta. Kaiken pinnistelyn se vaati, mutta onnistui!
Selvisimme myös parin ihmettelykierroksen jälkeen tuomarin autostakin, jonka ovi oli taas avoinna kuin hevosia syövän hirviön suu. Papi tarvitsee vielä paljon erilaisia paikkoja, joissa se voi tutustua kaikkeen kummalliseen kuten kukkapurkkeihin, valokuvaajiin, erilaisiin tuomaripömpeleihin...
 |
| 📷 Aura Sainio |
Laukannostot olivat hieman vetelähköjä, mutta tähän saattavat osittain vaikuttaa taas istuntapoliittiset seikat. Vanha kunnon etukeno is back. Siinä sitä taas työmaata on. Vaikeahan hevosen on nostaa laukka ylöspäin, jos ratsastaja röhnöttää sen etuosan päällä... Pitäisi päästä istumaan sinne "takajalkojen päälle" eli saada oma painonsa taakse eikä todellakaan pönöttää etukenossa. Teoriassa ihan helppoa...
Luokkahan oli helppo C harrasteluokan kouluohjelma, joka oli minullekin riittävän kevyt sessio. Laukkaohjelmakin koostui vain kahdesta pääty-ympyrästä. Jaksoin siis ratsastaa huolellisesti radan loppuun saakka. Se näkyi tuloksessakin, 68,68%. Sijoitus 2/14. Papin toinen rusetti 💓 Välillä tarvitsee näitä onnistumisia niin jaksaa taas niitä heikompiakin päiviä. Tuomari oli vielä kirjoittanut Papista "Ihana hevonen!" Kauneushan ei ole pahasta ja mitäs sitten, kun Papin poika Usva pääsee aikanaan radalle! Söpöysbonusta!
 |
| 📷 Aura Sainio |
Kaislalla ja Myyllä meni myös hienosti. Sijoittuivat kolmansiksi tuloksella 67,63%. Viimeksihän Kaisla päihitti meidät, vuoroin vieraissa. Ei meillä ole oikeasti keskenämme mitään kilpailuasetelmaa (ainakaan vielä...). Toivomme vain, että molemmat oppisivat esittämään parastaan kilpailutilanteessa.
 |
| 📷 Aura Sainio |
Ja jos nämä eivät ole söpöjä niin mikä sitten! Verryttely jäi Myylle ehkä hieman lyhyeksi, jotta se olisi kulkenut koko ohjelman peräänannossa. Helppo c-tasollahan se ei ole vaatimus, joten ohjelma sujui hyvin. Myyn laukastahan taas tuli sanomista, mutta se nyt on vaan asia, jolle ei mahda mitään. "Yritteliäs hevonen" ja kyllähän Myy yritti. Se oli tällä kertaa aika tosissaan.
 |
| 📷 Aura Sainio |
 |
| 📷 Aura Sainio |
📷 Aura Sainio
Papi ja Myy ovat parhaita ystäviä. Kun ne ovat samoissa kisoissa, olen pyytänyt niiden lähtövuorot aina peräkkäin, jos mahdollista. Kukaan ei todellakaan jaksa kuunnella niiden kiljumista toisilleen ja Kaislan ratsastus menee ihan pipariksi. Yksin kisareissussa ne ovat paljon rauhallisempia. Viereisessä kuvassa näkyy, kuinka Myyllä on maailma mallillaan, kun kaveri rehkii turvan edessä. Myy suorastaa torkahteli odotellessa, Papi oli hieman levottomampi Myyn ollessa radalla. Ihan tärkein ystävätär on parasta pitää näköpiirissä.
Meillä oli Tuijan valmennus juuri edellisenä päivänä, mikä selvästi vaikutti positiivisesti kilpailusuorituksiin. Treenattiin mm. pitkällä radalla suoraan ratsastamista. Kaislan harjoittelu näkyi etenkin napakammissa laukannostoissa, meidänkin laukat nousivat oikeaan aikaan. Valkussa ne olivat aina vähän myöhässä.
Bonuskivana kisoissa oli ammattikuvaaja ja ihan mahtavaa oli vaihteeksi saada taas laadukkaampaa kuvamateriaalia! Ja miten mukavaa, että joku kuvaa välillä meitä ruohonjuuritasollakin kisaavia! Arvostan!
Kommentit
Lähetä kommentti