Luokitustilaisuus Ypäjä 7.5.2021

 Elossa ollaan! Olin kevään mittaan ratsastanut vartin pätkiä alle kymmenen kertaa. Olin Peurungassa kaksi viikkoa kuntoutuksessa (joka oli peruuntunut jo kolme kertaa, kaksi koronapandemian ja yksi käsimurtuman vuoksi...) josta sain loistavaa boostia toipumiseen. Kättä sairastaessa ms paheni, liikakiloja kertyi ja kaikki oli ihan kamalaa. Kuntoutus tuli siis kuitenkin juuri oikeaan aikaan juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsin. Meillä oli mahtava kuntoutusjengi ja Peurungassa henkilökunta kyllä todellakin osaa hommansa. Erityisesti koin allasterapian hurjan hyödyllisenä sekä tietysti ihanan relax-patjan 💜 Kuntosalillakin oli kavereiden kanssa ihan kivaa. Tällaisiin aktiviteetteihin minulla ei ole kotona mahdollisuutta, koska asumme niin korvessa. 

Paljon ei kotona ehtinyt hengittää, kun kuljetimme Usvan kouluun Eurajoelle Mattilan Ratsutilalle kummityttöni Petra Mattilan hoiviin. Siellä Usva oppii ratsun aakkosia ja paljon muuta! Ylpeä olen molemmista!

Kauan odotettu pararatsastajien luokitustilaisuuskin koitti vihdoin. Otin Papin sinne mukaan, jotta se saisi taas kokemusta uusista paikoista ja pääsisi ensimmäistä kertaa jättimaneesiin. Papi hoiti reissun hienosti, odotteli kärsivällisesti kopissa kun minua testattiin ensin ilman hevosta ja maneesiinkin se asettui alkujärkytyksen jälkeen rauhallisesti työskentelemään. 

Lopputulos oli, että luokitukseni muuttui ryhmään kolme eli vaikeampaan raviluokkaan. Lisäapuvälineinä sain luvan käyttää reisiremmejä, joista kuva alla. 

Lisäksi tarvitsisin lukijan ohjelmille, koska aivoni eivät jaksa enää muistaa ratoja. Yritän saada asian läpi vanhalla neuropsykologin lausunnolla. Uusi lausunto vaatisi yksityisiä neuropsykologin tutkimuksia, joihin eivät kuukauden eläkkeeni edes riitä. Pelkkä neurologin lausunto juustopäisyydestäni ei riittänyt. Vanhassa neuropsykanlausunnossa kuitenkin käy jo selväksi, etteivät kognitiiviset taitoni ole aivan ajan tasalla 😬Ja sairaushan on sen jälkeen vain edennyt. Toivotaan, että homma menee läpi. Sen lisäksi, että virheistä vähennetään pisteitä muistaminen vie kaiken keskittymiseni, enkä pysty ratsastamaan samaan aikaan. Turvallisuuskin on vaakalaudalla. 

Yksi suurimmista helpotuksista ryhmän muuttumisessa on se, että saan käyttää verryttelijää. Itse pitää olla hevosen selässä 15min ennen suorituksen alkua. Useinmiten Kaisla saa suorittaa verryttelijän tehtävän. 

Viereisessä kuvassa Papi jättihallissa Ypäjällä.

Lisäksi olen hyötynyt jalustimien sitomisesta kiinni satulavyöhön. Tähän minulla oli lupa jo aiemmin, mutta kokeilin niitä muutama vuosi sitten enkä kokenut hyötyväni niistä. Kiitos pararatsastajakolleegani Heidi Manninen, kun vinkkasit, että kokeilepa uudelleen! Nyt ne ovat aivan loistavan tuntuiset. Heidille myös suurkiitokset resiremmieni ompelusta ja henkilökohtaisesta koulutuksesta niiden käytössä 💗💗💗 Tässä sopassa ei selviäisi mitenkään ilman vertaistukea 💗💗💗

Lopuksi vielä käpälän kuulumisia, se on parantunut ennustettua paremmin. Toki voimat eivät ole vielä ennallaan, mutta liikkuvuus alkaa olemaan melko normaali. Säätiloja se ennustaa tarkasti, matalapaineen lähestyessä se heittäytyy lähes toimintakyvyttömäksi. Kirurgi sanoikin asentaneensa minulle oman sääaseman. Että soitelkaa, jos haluatte luotettavampaa sääennustetta, kuin esim. Ilmatieteenlaitos. Ikävä kyllä ennustettavuus on 0,5-2vrk, mutta eipä se Forecallakaan enempää ole 😂

Ekat kisat laitan eri postaukseen, ettei tule romaania heti ensimmäisestä kevään kirjoituksesta.