Kolmiodraaman aineksia Lahdessa?

Vaimo 2?
(huomatkaa, kun ratsastaja ihailee käsiään...)

 Mökkihöperyyskausi on ainakin toistaiseksi lusittu ja olemme päässeet taas maailmalle. Ensimmäiseksi on avattava saippuasarjamme uusimmat juonenkäänteet. Myy ja Lahden lahja suomenhevosmaailmalle siis Samurai ovat jo treffailleet useamman vuoden kisapaikoilla. Nyt Myy jäi kotiin kun Papi suoritti virallisen kisa-avauksensa Hollolassa Toukolan ratsutilan paraluokassa. Papi iski silmänsä heti traikkuparkissa Samuraihin ja alkoi sen päiväisen lemmekkään höristelyn. Samuraille varmasti sopii muutamakin nainen samaan aikaan, mutta kuinka nämä kaksi bestistä, ovatko he valmiita jakamaan saman poikaystävän? Tuleeko tarhassa nyt riitaa muustakin kuin ruuasta? Samurai, tumma vai vaalea vai molemmat?

Vaimo 1?
Kuva: Salla Kuikka

Seuraavaa jaksoa odotellessa voitte lukaista selostusta kisoista. Papi oli Tuijalla ratsutuksessa ja Kaislan kanssa otimme Myyn ja kävimme Suojiksella seurakisoissa. Kaisla avasi kisakautensa tasaisella helppo c-suorituksella 59,048%. Minä käytin tilaisuuden hyväksi saada ratsastaa valmiiksi verrytellyllä hevosella ja jumputtelin helppo been läpi. 61,136% oli toisiksi korkein lukema beestä meille, joten en voinut olla kuin tyytyväinen. Myy oli tosi fiksusti ilman mitään metkuja. Minä sen sijaan järjestin viihdettä kompuroimalla 30 asteen helteessä nenälläni ihan yksikseni. Helle teki pienet kepposet, mutta siihen nähden ratsastus menikin vallan kivasti. Suhteellisen viihteetön reissu kokonaisuudessaan.

Papin kanssa starttasimme sitten ensimmäisen virallisen kisamme Toukolassa paraluokassa. Juuri edellisellä viikolla olin ravissa saanut ensimmäistä kertaa oikeasti puolipidätteet läpi. Papi on juoksennellut apujeni läpi tähän saakka, vaikka tilanne onkin koko ajan parantut. Se on ollut pari viikkoa nyt kesällä Tuijalla ja muutos on ollut melkoinen sen jälkeen. Nyt Papikin alkaa hissukseen ymmärtää sekavia apujani, kun Tuija ensin vääntää ne sille rautalangasta.

Papi käyttäytyi kisapaikalla, kuin vanha konkari. Sydämentykytykset Samurain lähistöllä hieman sotkivat tamman raukeaa olemusta. Rata meni tasoomme nähden kivasti, mutta puolipidäteasia oli ensimmäistä kertaa liikaakin mielessä. Nimittäin ensimmäistä kertaa sain ratsastaa Papia eteenpäin oikein tosissani. Tuomarinkin kommentin mukaan ratsastus oli tehokasta... Askellajit olivat tahdikkaita, saimme niistä 7. Voltti oikealle oli 7p. ja useita 6,5p. esim. laukkapidennykset! Lahjattomat harjoittelevat, nimittäin niitä emme olleet harjoitelleet koskaan 😆 Lopputulos oli 62,083% (sija 3/3) mistä olen todella iloinen. Iloinen olen myös kisatovereideni puolesta, joiden sinnikäs treenaaminen oli tuottanut upeita tuloksia ja minunkin puusilmäni erottivat positiiviset muutokset ratsukoissa. Tämä on niin mukavaa, kun harrastamme yhdessä!

Eräs hassu juttu sattui radan jälkeen, kun verkan viereiseen tarhaan tuotiin laikullinen hevonen. Papi yritti väkisin tunkea sen mukaan ja oli ihan tohkeissaan. Papihan tarhasi useamman vuoden laikullisen ystävänsä Sentin kanssa, mutta Sentin muutosta on aikaa jo vuosia. Ja joku vielä väittää, etteivät hevoset muista! Puppua sanon minä.

Jatkoa seuraa taas... Kipa käy kuumana meidän laitteilla...

Kuva: Salla Kuikka