Pararatsastaja ja suomenpienhevonen. Tarinoita vammaisratsastuksesta, oppimisesta, kilpailuista ja eläinystävistä.

Hanhimarssia

📷Hanna-Mari Lahtinen

Ihana Hanna-Mari teki vuotuisen kuvausretkensä tiluksillemme ja saimme ihania kuvia käyttöömme! Julkaisen näitä pikku hiljaa, että laatukuvia riittää muihinkin päivityksiin.

Kiljukaulojen retket jatkuvat. Arranmaalla ratsastettiin seuratason kilpailut, joissa ratkottiin Oriveden kaupungin mestaruudet. Kaisla ja Myy osallistuivat pikkujunnumestaruuteen ja voittivat kultamitalin. Olivat mestaruuden ainoat ja parhaat tavoittelijat! Papi osallistui ensin myös samaan luokkaan eli helppoon ceehen. Lähtövuoromme olivat onneksemme peräkkäin, joten verryttely oli oikein rauhallinen tapahtuma. Myyn mennessä radalle olin Papin kanssa kentän päässä valmistautumisalueella. Myy oli muljauttaa silmämunansa ulos Papin ohi mennessään, mutta muuten kuunteli Kaislaa hyvin. Prosentteja saivat 60,250% ja olivat neljänsiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Papin kanssa olimme viidensiä tuloksella 57,750%. Papi näki Myyn koko ajan kauempana syömässä ja tilanne oli ok. Rata oli aika puurtamista ja toisen sivun uralla oli vaikeuksia pysyä, koska pusikon takana oli menossa joku tirppakonsertto. Ne olivat ahdistavia, varmasti suoraan lentoliskojen jälkeläisiä. Yksi lävistäjä laukassa putosi kesken raville, koska kakka. Oikeasti, jos sapelihammastiikeri ja kakka osuvat samaan kohtaan, jarrutetaanko kakkaamaan??? Papi OIKEASTI???

📷Kaisla Rauhamäki

Helppo been menin taas harjoituksen vuoksi, mutta se meni paremmin kuin C. 58,182%! Tuomarikin huomasi tilanteen helpottuneen, kirjoitti "nyt sujuvampaa ratsastusta". Papi ei juustoillut vaan oli enemmän oma itsensä, kuin kertaakaan radalla aikaisemmin. Myy jäi kiekumaan traikulle ja Papi vastahakoisesti suostui kilpailualueelle. Kimmo vei Myyn kauemmas kävelylle ja syömään, jottei Papi kuullut sitä ja huutanut takaisin koko aikaa. Muutama muukin hevonen yhtyi kuorolauluun ja hetken häpesin silmät päästäni näitä hölmöjä hanhia. Toiset lintuset "lauloivat" vieläkin pöpelikön takana, joten uran vieressä oli ratsastettava. Jotain Papi vähän säikähtikin ja hetken ryntäsi eteenpäin, mutta tilanne rauhoittui nopeasti. Ylälinja jännittyi ajoittain, mutta eihän Papi kanssani pysy koko rataa rentona millään vielä tässä vaiheessa. Mutta paras Papin esitys ikinä. Vaatii vaan sitä treeniä, voimaa, tasaisuutta ja kaikkea muuta mahdollista. Tyytyväiset tammat pääsivät taas marssimaan peräkanaa ja syömään kylki kyljessä. Ihan parasta!

Oriveden seniorimestaruus ratsastettiin heA-luokassa, mutta eihän minulla ole hevosta, joka siihen taipuisi. Joskus ehkä. Kivat kisat ja oli ihanaa, kun pääsi lähelle treenaamaan taas oikeita tilanteita.

📷Hanna-Mari Lahtinen

Papi jäi taas viikoksi Tuijalle. En malttaisi odottaa, että pääsen taas parannellun version kyytiin! Myy kiljuu nyt yksinään paitsi silloin, kun tarjoillaan ruokaa. Papi on tyytyväinen uusien seuralaisten piirittämänä.

Kommentit

Suositut tekstit