Kiljuhanhi ja Kiimapelle seikkailevat
On tämäkin harrastus. Positiivisesti ajateltuna nyt ei ollut ainakaan tylsän tasaista kisareissulla. Lähdimme Kaislan, Myyn ja Papin kanssa Suojakalliolle Mennalan Talenttien järjestämiin iltakisoihin. Kaisla ratsasti helppoCeen ja me Papin kanssa saman ja lisäksi ohjelman helppoB:3. Tässä kohtaa haimme ratakokemusta mahdollisimman paljon, koska koko alkukausi on mennyt ihan harakoille. Papi tarvitsee paljon rutiinia kisoissa, jotta olisi oma itsensä myös siellä.
Traikkuun mentäessä katsoin huolestuneena Papin häntää, joka ennusti kiimaa. Paikan päällä kaikki alkoi lupaavasti, muutenkin jostain syystä ahdas kisatakkini oli hukannut alimman nappinsa... Sieltähän pömppömasun oli hyvä pullottaa. Papin vuoro oli ensin. Bestikset joutuivat erilleen ja Myy huusi kuin paraskin kiljuhanhi traikkualueelta Papille. Papi kiimansa keskeltä huusi takaisin ja juoksenteli tohkeissaan ympäri verkka-aluetta. Ratsastin muina naisina väistöjä ja muuta tilpehööriä ja lopulta Papin kiljumisen tahti hidastui ja pääsin ratsastamaan sitä. Niin touhukasta alku oli, että kisanumeroni putosi suitsista. Piinasin ystävällistä talkoohenkilöä ja vinkkasin hänet avuksi laittamaan läpyskää takaisin. Ms-tautini on ollut viime viikon äänekäs ja käteni ovat olleet melko tunnottomat. Niinpä seuraavaksi tipautin raippani ja olin taas ystävällisen talkoohenkilön kimpussa. Tuhannet kiitokset hänelle kärsivällisyydestä! Ja taas kiljuttiin.
HelppoC-rata meni miten meni... Kiimastaan pahalla tuulella oleva Papi vastasi pohkeeseen joka kerta jarruttamalla ja jumpittelemalla. Siinä sitten oli aika epätarkkaa suoritusta ja rikkoja nimenomaan jarrusuuntaan. Eli todella tahmea poni. Olin positiivisesti yllättynyt, kun saimme jopa 59,722%. Tuomari oli huomannut Papin kauneuden 😂
Aikataulujen venymisen takia jatkoin suoraan uuteen verkkaan, jossa Kaisla-raasu oli ihan tippa linssissä viipottavan kiljukaulan kanssa. Otimme Papin kanssa Myyn peräkoukkuun ja kävelimme rennosti ympäri. Sitten käskin Kaislan laukata meidän ympärillä niin kauan, kunnes Myy ei jaksa huutaa enää. Homma alkoi sujua. Onneksi pääsin jo portille odottamaan vuoroani, kun Kaisla oli radalla. Myy näki Papin koko ajan. Lohdutin Kaislaa, että itselläni hyvä verkka ennustaa huonoa rataa ja päin vastoin. Ja niinhän se meni! Tuomari osui asian ytimeen:" Ihanan positiivinen ratsastaja. Hyvin sait heppaa keskittymään, vaikka sillä olikin paljon asiaa." 😂😂😂 Myy voisi ilmaista asiansa mielestäni kyllä ihan normaaliäänellä, eikä huutaa kurkku suorana. Tytöt saivat 61,667%. Paranee, kuten viime kesänä koko ajan.
Sitten oli kiimatyypin vuoro Beessä. Nyt mietitytti vielä enemmän lemmenasiat, häntä oli pystyssä ja raippakaan ei vauhtia tuonut. Peräänanto löytyi käynnissä, muuten Papia kiinnosti ihan toisenlaiset perähommat. Voltit menivät minne sattuu, kun pohjeavut olivat turhia. Lopussa en jaksanut pitää edes paketissa hevosta ja lopputervehdyskin lässähti vinoon... Eikä kiemurtelu kuin mato ongenkoukussa ainakaan auttanut asiaa. Lopuksi tiputin TAAS raippani ja sain onneksi apua kentän laidalta, kiitos sinnekin! Saimme 55% ja molemmilla loisteliailla suorituksilla olimme aivan kiinni viimeisessä sijassa.
Nyt ymmärrän, mikseivät jotkut halua kisata tammoilla. Myy on ollut helppo kisakaveri, kun sillä ei ole metabolisesta oireyhtymästään johtuen lainkaan kiimoja. Toisaalta jos hurjinta, mitä Papin kanssa tapahtuu on tuollainen käytös olen vallan tyytyväinen.
Kun tammat pääsivät traikulle yhdessä syömään, maailma oli taas mallillaan. Kaislalle reissu oli hyvää oppia ja seuraavaa viikkoa varten on strategia. Jos Myy alkaa taas sen helkutin kiekumisen, Kaislalla on voimabiisi jota laulaa Myylle:
Antti Tuisku: Blaa blaa
Papin kiima on varmasti ohi eli ensi viikkoon eli leuka rintaan! Seuraavat zembalot odottavat!
P.s. Klassinen "kyllä se kotona sujuu" 😄😄😄 :
Traikkuun mentäessä katsoin huolestuneena Papin häntää, joka ennusti kiimaa. Paikan päällä kaikki alkoi lupaavasti, muutenkin jostain syystä ahdas kisatakkini oli hukannut alimman nappinsa... Sieltähän pömppömasun oli hyvä pullottaa. Papin vuoro oli ensin. Bestikset joutuivat erilleen ja Myy huusi kuin paraskin kiljuhanhi traikkualueelta Papille. Papi kiimansa keskeltä huusi takaisin ja juoksenteli tohkeissaan ympäri verkka-aluetta. Ratsastin muina naisina väistöjä ja muuta tilpehööriä ja lopulta Papin kiljumisen tahti hidastui ja pääsin ratsastamaan sitä. Niin touhukasta alku oli, että kisanumeroni putosi suitsista. Piinasin ystävällistä talkoohenkilöä ja vinkkasin hänet avuksi laittamaan läpyskää takaisin. Ms-tautini on ollut viime viikon äänekäs ja käteni ovat olleet melko tunnottomat. Niinpä seuraavaksi tipautin raippani ja olin taas ystävällisen talkoohenkilön kimpussa. Tuhannet kiitokset hänelle kärsivällisyydestä! Ja taas kiljuttiin.
HelppoC-rata meni miten meni... Kiimastaan pahalla tuulella oleva Papi vastasi pohkeeseen joka kerta jarruttamalla ja jumpittelemalla. Siinä sitten oli aika epätarkkaa suoritusta ja rikkoja nimenomaan jarrusuuntaan. Eli todella tahmea poni. Olin positiivisesti yllättynyt, kun saimme jopa 59,722%. Tuomari oli huomannut Papin kauneuden 😂
 |
| Kun hevonen on hetken kunnolla, onko ratsastajan pakko pönöttää pyrstö pystyssä juuri silloin... |
Sitten oli kiimatyypin vuoro Beessä. Nyt mietitytti vielä enemmän lemmenasiat, häntä oli pystyssä ja raippakaan ei vauhtia tuonut. Peräänanto löytyi käynnissä, muuten Papia kiinnosti ihan toisenlaiset perähommat. Voltit menivät minne sattuu, kun pohjeavut olivat turhia. Lopussa en jaksanut pitää edes paketissa hevosta ja lopputervehdyskin lässähti vinoon... Eikä kiemurtelu kuin mato ongenkoukussa ainakaan auttanut asiaa. Lopuksi tiputin TAAS raippani ja sain onneksi apua kentän laidalta, kiitos sinnekin! Saimme 55% ja molemmilla loisteliailla suorituksilla olimme aivan kiinni viimeisessä sijassa.
Nyt ymmärrän, mikseivät jotkut halua kisata tammoilla. Myy on ollut helppo kisakaveri, kun sillä ei ole metabolisesta oireyhtymästään johtuen lainkaan kiimoja. Toisaalta jos hurjinta, mitä Papin kanssa tapahtuu on tuollainen käytös olen vallan tyytyväinen.
Kun tammat pääsivät traikulle yhdessä syömään, maailma oli taas mallillaan. Kaislalle reissu oli hyvää oppia ja seuraavaa viikkoa varten on strategia. Jos Myy alkaa taas sen helkutin kiekumisen, Kaislalla on voimabiisi jota laulaa Myylle:
Antti Tuisku: Blaa blaa
Papin kiima on varmasti ohi eli ensi viikkoon eli leuka rintaan! Seuraavat zembalot odottavat!
P.s. Klassinen "kyllä se kotona sujuu" 😄😄😄 :
Kommentit
Lähetä kommentti