Pararatsastaja ja suomenpienhevonen. Tarinoita vammaisratsastuksesta, oppimisesta, kilpailuista ja eläinystävistä.

Eläimellinen ketutus

https://pixabay.com/fi/users/SilviaP_Design-1583911

Kun kyseessä olevat kilpailut ovat kauden kohokohta, kylmä vesi joka tulee niskaan tuntuu entistä kylmemmältä. Etenkin, jos kisapäivä sattuu olemaan kylmä, tuulinen ja sateinen syyspäivä ja kisat taivasalla. Antaa tulla sitten taivaan täydeltä kun on tullakseen!!!

Myy testaili viikolla Papin Sprenger Novocontact oliivi 3-palakuolainta. Kun tuin kättäni kauhukahvaan väitän, että Myy oli tasaisemmalla tuntumalla kanssani kuin ikinä ja pureskeli kuolainta tyytyväisenä. Suu oli paljon vakaampi. Olen testannut tätä aiemmin, mutta silloin koin Myyn jäävän minun makuuni vähän hitaaksi. Nyt se on itse asiassa ihan hyvä asia minun kanssani.

Sunnuntaina osallistuimme siis Hämeen alueen pararatsastajien mestaruuksiin. Hämeen alueen mestaruudesta ratsasti viisi ratsukkoa, Etelä-Suomen paramestaruudesta neljä. Ohjelma oli sama kuin Ypäjällä, mutta lyhyellä radalla. Meidän onnemme, lyhyt sopii meille paremmin.

Olin valmistautunut hyvin kevyeen omia jalkojani säästävään verryttelyyn. Korpikylän kartanon ratsastuskeskuksessa pararatsastajat oli huomioitu loistavasti. Meillä oli pienemmässä maneesissa ihan oma rauhallinen verryttelyalue  ja ulkokentillä oma valmistautumisalue. Myy oli todella mukava maneesissa. Liekö johtui poikaystävä Samurain seurasta 😉

Ulkona valmistautumisalueella se sai yhden vinkusätkyn, kun viereisessä kansliarakennuksessa oli isot lasiseinät ja ovestakin joku kehtasi kulkea, outo paikka. Olin suunnitellut tasaisesti kevennellä radan läpi, kun Myy liikkuu näin tasaisemmalla tuntumalla ja rennommin. Mielikuvissani olimme tasaisia, rauhallisia, jopa hieman liian vähäenergisiä (niin kuin yleensä) ja superhuolellisia. Tällä kertaa sanoisin että katin villat. Ihan turha suunnitella, kun ketuiksi menee kuitenkin.
Supi supi...
Kuiskuttelin Myylle ohjeita ennen lähtövuoroa. Ilmeisesti kuuroille korville. Pääsimme aitojen sisälle ja sirkus oli valmiina aloittamaan. Myy on todellakin nähnyt ennen kaikenlaista, kuten autossa heiluvia pyyhkimensulkijoita. Juuri ennen suoritustamme sade alkoi uudelleen piiskata hetken tauon jälkeen. Myy ei muistanut, että yksi harvoista voitoistamme on ratsastettu kaatosateessa kentän muistuttaessa valtamerta. Ponilla meni herne nenään ja sillä sipuli. Ja pysyi koko ohjelman loppuun. Lähinnä enemmänkin se kiukutteli, kuin oli kauhuissaan. Myy näytti nyt pitkästä aikaa sen, että se on nimensä veroinen. Ostaisikohan joku sirkus sen pelleksi? Hienot kevennyssuunnitelmatkin menivät myttyyn, kun suurin osa radasta piti istua alhaalla ja pitää poni aisoissa.

Jos ette ole jo huomanneet, minä ja nykytekniikka emme ole parhaita ystäviä. Olen lähinnä (ainakin lasteni mielestä) keskiajalta säilynyt fossiili. Siispä tämä video, jonka tein on melkoinen itseni ylitys. Vammaiset aivoni ovat myös erittäin huono yhdistelmä tietokoneohjelmien kanssa. En esim. hahmota näyttöä niin, että löytäisin sieltä oikeita klikkailupaikkoja. Se jotenkin hahmottuu todella sekavasti. Kimmo auttoi -ei ole koskaan videoeditoria käyttänyt- löytämään sivulta kiintopisteitä. Tämähän olikin superhauskaa! Ja ilman Myyn pelleilyjä en olisi edes yrittänyt moista. Eli hyötyä koko showsta seurasi kuitenkin. Tuotos on varmaan etenkin nuorison silmissä suorastaan liikuttavan huono, mutta minun keskittymiskyvylläni ja aivojen jaksamisella suorastaan Nobelin arvoinen tekele! Seuraavaksi Konsta saa opettaa miten nuo tekstit saisi vaikka puhekuplaan 😄 Epäilen, että siihen vaaditaan eri ohjelma, mutta lapselleni sekään ei ole ongelma. Tämä Windowsin videoeditori oli ehkä aika köyhä ja yksinkertainen monen mielestä, mutta en olisi yhtään monimutkaisemmasta selvinnytkään. Olkaa hyvä, mestariteos!!! 😂😂😂
Kaikesta pelleilystä huolimatta toinen tuomari, joka oli viime viikonloppuna Ypäjällä, antoi 2% paremmat arvioinnit, kuin viikko sitten. Häneltä saimme 60,21% Yhteisprosentit olivat 59,38% eli varmaan reippauspisteitä 😆 Nyt kun ei enää pää irtoa harmistuksesta, reissu menee komiikan puolelle. Ensin "kaunis puhdas käynti" 8 pistettä ja sitten "kuriton raviin siirtyminen" 4 pistettä. Tällä naistuomarilla (siis joka oli myös Ypäjällä) on miellyttävä tapa kommentoida. Korjausehdotukset hän aloittaa "mikäli mahdollista" tee näin ja näin. Ymmärtänee siis, ettei pararatsastajalle ole niin itsestään selvää vain tehdä. Tykkään! Björs lohdutteli, , että hyvin tsempattu. S. Nevalainen harmitteli jännittynyttä hevosta, mutta kehui, kuinka itse pysyin rauhallisena. Onhan tämäkin jo jotain, vuosi sitten olisin pelännyt putoamista ja nyt vain naureskelin hömelöä ponia. Paljon kiitosta menee myös Amerigon satulalle, pelastanut monessa tilanteessa. 

Kroppani viime aikoina  aiheuttamista lisähaasteista johtuen olen ollut välillä aika maissa. Turhautuneena olen kiukutellut ja itkeä tihrustanut ja säälinyt itseäni. Ihan typerää ja onneksi kohtaukset ovat nopeasti ohimeneviä. Turhauttaa, kun moni muu treenaa, kunto kasvaa ja tulokset paranevat. Väitän treenaavani enemmän kuin moni keskivertokisaaja, ratsastan 6-12x viikossa voinnistani riippuen. Ratsastukseni ei ole metsissä samoilua -joskus toki sitäkin- ja kerran viikossa valmentaja varmistaa, etten ole alkanut lintsaamaan. Käyn fysioterapeutilla 50x vuodessa pääosin treenaamassa. Pieniä notkahduksia lukuunottamatta syön terveellisesti ja todellakin mietin ruoka-asioita. Silti suorituskestävyyteni ja tulokseni eivät juurikaan kohene. Koska ms-tauti. Toisaalta en kävelisi tätäkään vähää, jos en tätä kaikkea tekisi. Olenpa ahne, vielä muka pitäisi menestystäkin joskus tulla! Hyi minua, kiitollinen että saan elää ja vähän kävelläkin... Joo aina ei lohduta. Kettu!

Onneksi minulla on parhaat mahdolliset kisakaverit, mukava ainakin tavata hyvää jengiä ja tsempata toisiaan. Ja aina siis joku omista suosikeista voittaa 😂Itsesäälissä vellomisen jälkeen nousee aina kiukku, että täältä tullaan vielä ja kyllä meidänkin vuoro tulee jonain päivänä! Typerää jääräpäisyyttä? En tiedä millä hevosella, minä vuonna ja missä elämässä, mutta ehkä joskus. Pitkä puhelu pararatsastajatoverini H. Mannisen kanssa oli eilen parasta terapiaa. Loppujen lopuksi päädyimme siihen, että voisi järjestää kisoja joissa hepat sekoitettaisiin ja arvottaisiin. Voisi tulla melko villit kekkerit 😂😂😂 

Agentti 007 lähtee nyt etsimään seuraavaa mission impossiblea. Moro!




Kommentit

Suositut tekstit