Paistaa se risukasaankin!

Kun monta asiaa osuu kohdilleen (myös ne kuuluisat tähtien asennot) voi Aku Ankallekin käydä hyvin. Tarina alkaa kuitenkin alusta, jotta sen voi päättää onnelliseen loppuun.

Edellisen postauksen lukeneet ovat kärryillä palovammaongelmastani. Tuhkimo sovitteli jännityksellä saappaitaan ja varovasti laitettuna saapas sopi kuin sopikin jalkaan molempina päivinä! Eihän sen kanssa tarvinnut pystyä kävelemään, kunhan ratsastus onnistui.

Perjantaina illalla oli siis Päijänne Dressage Daysin paraluokat. Ilta ei ole aivotoiminnalleni vilkkainta aikaa. 61,563% saimme kuitenkin Myyn kanssa kasaan, mikä oli kakkostasolla tavoitteidemme mukainen. Yhden kohdan ratsastin väärin, mutta siirryin käyntiin vaikka piti edelleen ravata. Pysyin kuitenkin reitillä ja tajusin melko nopeasti mitä oikein puuhailin ja pilliin ei vihelletty tällä kertaa. Olin lopputuloksessa 3/3 joka oli ennustettavissa. Kisatoverini starttasivat toiset lähdöt kolmostasolla, minne meillä ei ole asiaa. Hyvä että osaan edes lukea sen tason ohjelmia saatika Myyn kanssa niitä esitellä. Sää oli mukava ja tunnelma positiivinen. Kannatti käydä. Myy oli taas selkeästi mielissään yhteisestä laatuajastamme.

PDD 2019

PDD 2019

Lauantaina puolilta päiviltä Myy marssi taas nöyränä koppiin rallatellen "Taas mua viedään linnasta linnaan..." ja ajoimme Hollolaan Paracupin finaaliin. Finaali ratsastettiin ykköstasolla, mutta ohjelmana oli vapaaohjelma! Tämä sai meidät melkein peruuttamaan takaisin lähtöpisteeseen, mutta onneksi tartuimme haasteeseen. Vapaaohjelman musiikki on ollut mielessäni jo aikana, jolloin olin varma etten sorru kilparatsastamaan. Kilpailunjärjestäjä lupasi informoida tuomarille, että ei arvioisi ihan rankimman mukaan, koska tämä olisi harjoittelua. Eli kun ohjelmassa luki koottu laukka, me vaan laukkailimme. Onnekseni vanhin lapsistani on perehtynyt salatieteeseen eli nykyaikaiseen tietokoneen kanssa kommunikointiin. Konsta teki musiikin määräysteni mukaisesti ja vähän paremminkin ja sai aikaan linkin teillekin kuunneltavaksi.

Inkkariponini pinkoi minkä kavioistaan pääsi järkyttävän pitkän laukkaohjelman kunnialla läpi. Laukka ei todellakaan ole Myyn vahvuus. Ihka ensimmäiset avotaivutuksetkin radalla selvitimme kutosen arvoisesti. Radan koreografia oli hyvin yksinkertainen, joka sopi yksinkertaiselle ratsastajalle ja ei-niin-osaavalle ponille. Ja mikä oli tärkeintä, meillä oli kivaa! Myy inspiroituu musiikista aivan kuten minäkin ja kotonakin välillä laitan kännykän laulamaan, kun ratsastan.

Finaaliluokassa olimme 3/4 ja tulos oli 56,375%. Tuomari oli pihi tällä kertaa pisteytyksessään tasapuolisesti kaikille. Silti koko cupin voittajiksi suoriuduimme minä ja Myy! Pääsimme osallistumaan jokaiseen osakilpailuun ja saimme pisteitä jokaisesta, joten tämä oli eräänlainen työvoitto. Kurjaa, kun kaikki kisakaverimme eivät päässeet jokaiseen osakilpailuun, mutta se oli meidän onni. Voitto olisi todennäköisesti mennyt siinä tapauksessa sivu suun. Tähän tarvittiin sitkeyttä, rohkeutta, treeniä, onnea, muiden epäonnea ja menestystä lupaava tarkka horoskooppi 😉

Harvinaista herkkua!

Myy ei ehtinyt haukata kukkapuskaa 😂
Tukkakin pysyi päässä.

Myyn rakas Aamun Samurai voitti finaaliluokan ja rakastavaiset saivat poseerata yhdessä lemmekkäästi. Kun hevoset kiintyvät toisiinsa rakkautta ensi silmäyksellä-tyyliin ja muistavat kultapupusensa myöhemminkin, se tuntuu aivan uskomattomalta ja ihanalta! Me anopitkin olemme mitä loistavimmissa väleissä 😄

Pikku Myy 💓 Aamun Samurai

Kirsikkana kakun päällä oli cup-voiton palkinto Horka Gondor-turvakypärä, josta tulee uusi kisakypäräni. Miljoonat kiitokset Toukolan Ratsutilalle paracupin järjestämisestä muiden cupien lisäksi! Ihanaa, kun pararatsastajille on myös näitä. Ja kisoissa oli hyvä meininki ja ilo käydä harrastamassa.

Nyt on kysymysmerkki kohdassa jatko. Tämä saattoi olla minun ja Myyn päätös yhteisille kisoillemme tai sitten menen vielä syksyllä pari luokkaa. Kaikki riippuu, kuinka Artturi suoriutuu kahtena seuraavana viikonloppuna ensimmäisistä helppo B-luokistaan. Ohjelma on helppo B:3, joka tehtäviensä puolesta sujuu Artturilta. Pian sitten viisaampana. Syksy on taas ohjelmoitu joka viikonlopulle kisailuja. Kaislalla ja Myylläkin on vielä ainakin yhdet kekkerit. Saamme tässä molemmat vähän ajatusta seuraavaa kautta varten. Jos tämä oli Myyn ja minun finaali, en voisi olla tyytyvisempi. Myy saa opettaa Kaislaa ja kotona itsekin sitä ratsastan ja aina se on mamman ensimmäinen oma kultamussukka pusi pusi!!!