Ihka oikea kisaviikko!

Kuva: Kirsi Tiainen
Turparemmikin vinksin vonksin...

Luonnollisesti kesän kuumimmalla viikolla kisarallikin oli kuumimmillaan. Pudonnutta kisatakin nappia ei siis vielä kannattanut ommella paikoilleen, vaan on parasta tehdä se viime tingassa, kun takkia taas tarvitaan. Eli kiireessä automatkalla, kun menemme seuraavalle kisapaikalle.

Lauantaina 20.7.19 aloitimme rykäyksen Hollolassa Toukolan tallin paracupin 2.osakilpailussa. Myy oli todella rento ja leppoisa. Juuri niin mukava kun se parhaimmillaan on! Kulki oikein päin -ainakin suurimman osan radasta, ei kuitenkaan laukassa- pehmeällä tuntumalla. Työmyyränä se jolkotteli rikkeettömästi ja tunnollisesti radan läpi. Meinasin pudota selästä, kun kuulin tulokset. 73,636%!!! Tuomari oli meille kaikille lempeä ja kannustava pisteissään, mutta järkytykseni vain kasvoi, kun tällä irtosi luokan voitto! Tämä pöytäkirja tarvitsisi kehystää seinälle, sen verran ainutlaatuinen se on lajissaan. Tämä ohjelma oli lyhyellä radalla ja on usein ollut meille helpoin ratsastaa. Myyn hienoa käyntiäkin sai esitellä useammassa kohdassa. Palkinnoksi saimme ämpärin, joka on aiheuttanut hilpeyttä suuresti. Meidän ei tarvitse Myyn kanssa lähteä jonottamaan ämpäreitä! Oli ämpärillä sisältöäkin mm. ensiaputarpeita hevosklinikka Orivetiltä.

Ihmeiden aika ei ole ohi

The Ämpäri

Keskiviikkona pääsi Artturi tositoimiin Korpilahdelle Suojakalliolle. Uudella uusitulla kentällä oli mahtavaa patsastella ja uusittu parkkialuekin oli mainio. Starttasimme c-merkin kouluohjelman. Kaisla oli Myyn kanssa mukana ja tämä aiheutti erityisen paljon kovaäänistä hirnuntaa puolin ja toisin. Kotona nämä eivät ole erityisiä sydänystäviä, mutta kisoissa ei elämä jatku, jos toinen lähtee muutaman kymmenen metrin päähän. Verkassa leppoisa ruunani päätti esitellä raisumpaa puoltaan ja pukitti oikein mehevästi. Täti pysyi mukana ja kiroili ruunalle muiden kuulomatkan ulottumattomissa. Poika ryhdistäytyi ja suoritti hyvän radan. Tomppeli Täti aristeli oikean laukan nostoa käynnistä (tämä oli aiheuttanut paljon haasteita ja asia esiteltiinkin Artturille vasta vajaa viikko ennen kisoja). Tulkitsin laukan vääräksi ja korjasin sen. Oikeasti korjasin laukan oikeasta oikeaan eli turhaan. Tästä tuli harmillinen ja tyhmä rikko. Siitä huolimatta saimme 64,167% ja sijotuimme viidensiksi. Artturi sai ensimmäisen rusettinsa ja pääsi kunniakierrokselle, jossa se tosin ei suostunut laukkaamaan... Radalla sen sijaan onnistuneet laukat olivat 7 pistettä. Myyn kanssa emme koskaan ole saaneet laukasta tuollaisia arvioita, emmekä varmaan tule saamaankaan. Onneksi harjoittelimme kotona aikaisemmin ruusukkeen laittoa. Kaksivuotisnäyttelyssä Artturi ei antanut laittaa rusettia lainkaan. Harjoittelimme kylläkin ykkösrusettia, mutta vitonenkin kelpasi erittäin hyvin! :D

Arthur tutkii tuomaria tarkkaan

Tässä piti ymmärtääkseni kumartaa?

Seuraavana lauantaina lämpömittari näytti +32c ja avustajani kesälomasijaisen Lauran kanssa kurvailimme Pinsiöön 2-tason paraluokkaa tuskailemaan. Meillä oli oikein mukava tyttöjen reissu. Sija 3/3 ja prosentit 60,521. Pitkä rata oli erityisen huono ratkaisu meille. Aivot sulaneena puurona ratsastin kerran väärinkin. Yritin skipata yli puolet radasta, kun oli niin rankkaa oikaisemalla muutaman kohdan, mutta tuomari vihelsi pilliin. Höh. Viimeisellä lävistäjällä olin valmis nostamaan kädet pystyyn, mutta Myy raahasi minut maaliin saakka sitkeästi. Kultainen Myy! Muutama rikkokin tuli, kun poniakaan ei oikein inspiroineet helle ja urheilu samaan aikaan. Laura teki Myylle toimivan kampauksen, valitsemme tämän vaihtoehdon!

Kuva: Kirsi Tiainen

Kyllä se nyt vaan on niin, että tämä on minun ja Myyn viimeinen kausi. Kaisla saa jatkaa sen kanssa. Me emme yhdessä kykene tämän parempiin tuloksiin. Nyt kun ratsastin Myyllä taas enemmän kipeytyi selkäni uudelleen ja en vain pysty tämän kroppani kanssa olemaan häiritsemättä Myytä. Artturilla on niin paljon helpompi istua ja se liikkuu itse paremmin eteen, että se on minulle parempi vaihtoehto. Molemmilla on vielä syksyllä kisoja kanssani esim. nyt lauantaina paracupin finaali, jonne olemme tehneet vapaaohjelman. Kisat ovat kuitenkin ykköstasolla, joten kuullemma on ihan ok että kun ohjelmassa lukee "koottua laukkaa" me Myyn kanssa vain laukkailemme :D Ohjelman tekeminen osoittautui hauskaksi puuhaksi, vaikka en uskonut sen syntymään alussa lainkaan.

Nyt on oikea trilleri edessä. Viime viikonloppuna kiehuvat vedet kaatuivat säärelleni sekä jalkapöydälleni ja niissä on massiiviset toisen asteen palovammat. Onneksi Myy voitti Hollolassa ensiaputarvikkeita. Kenkäpolitiikka on osoittautunut haasteeksi, koska crocseilla ratsastaminen on tuskin asianmukaista ja sallittua ainakaan kakkostasolla... Tänään sain ratsastussaappaan jalkaani. Se tosin värjääntyi sisältä veriseksi, mutta eihän se näy läpi. Tukeva saapas toimi yllättävän hyvin, kun se ei liiku paljon ihoa hangaten. Kuitenkin sen verran, että viimeiset puhkeamattomat vesikellot saivat kyytiä. Tilanne muuttuu päivittäin, joten varmuutta huomisen ja ylihuomisen kisojen saappaiden pukemisesta ei ole varmuutta. Jännittävä jatko-osa ilmestynee ensi viikolla... Jos yksityiskohdat muuttuvat verisiksi, seuraava teksti K16.