Toivottavasti kauden pohjanoteeraus

Myy on leppoisalla kesämielellä. Ainakin mitä eväisiin tulee. Laidunnushan ei hänellä tule kyseeseenkään terveydellisistä syistä, mutta pientä maistelua ei lasketa. Kristiina kuvasi ja minä syötin voikukkia. Visio tulevasta kuvasta oli hieman toisenlainen, mutta suurin osa kuvista meni pieleen, kun Myy nielaisi kukat ennen kuin kamera ehti edes tarkentamaan...

Parit kisat on taas koluttu. Ensin olimme Hollolassa para cupin  ensimmäisessä osakilpailuissa. Sija oli 2/3 ja 62,708%. Tulos oli meille ihan kelvollinen. Rata oli pitkä ja kunto meinasi ainakin kuskilta loppua. Hahmottaminen pitkällä radalla on tuskaa ja puolessa välissä jo huohotin fyysisestikin, että eikö tämä lopu koskaan. Paljon treeniä vaatii, mutta se treenaa myös pettymyksen sietoa. Nämä eivät vaan oikein suju. Kisat olivat muuten oikein leppoisat ja Myyn suuri rakkaus Aamun Samurai oli paikalla ja voitti luokkamme. Myy seurasi ihastuneena Samuraita joka paikkaan ja nyt ei poikaystävän ruunauskaan enää haitannut. Ylpeänä se tepasteli Samurain kyljessä kisapaikalta parkkipaikalle, kuin olisi itsekin osallinen voittoon. Cup jatkuu heinäkuussa. Tämän cupin järjestäminen on hieno juttu ja onneksi osallistujiakin on tarvittava määrä.

Jyväskylässä Killerillä oli 3-tason kisojen yhteydessä 2-tason helppo B:3 eli taas pitkä rata. Kisat olivat isot ja Myy oli leppoisan rauhallinen parkissa ja raviradan verkassa. Kisakentän verkassa homma sitten levisi. Verkka oli pieni ja siinä oli 8 ratsukkoa kerrallaan. Myy inhoaa, kun vieraat hevoset ohittavat ja tulevat vastaan ihan kyljessä ja muutenkin oli ahdasta ja hirveä vilske. Myyllä meni totaalisesti herne nenään. Onneksi se ei potki toisia hevosia, mutta paiskoo päätä ja painaa ohjalle, luimistelee ja mulkoilee. Keskittyminen nolla. Radalla tilanne olisi voinut nollaantua, mutta ei. Ehdin kiertää puolet kentästä -jossa oli kukkajuttuja ja kaikkea pällisteltävää- ja sitten pitikin jo aloittaa. Nyt löysin kyllä tiet ja selvisin ilman kompassia, mutta Myyn peräänanto ja pehmeä kuolaintuntuma olivat mennyttä. Se on oikein mukava mennä tuon tason kisoihin ja roiskaista rata vähän sinne päin... Toivon todellakin, että tämä oli kauden surkein esitys. 57.614% ja toisella tuomarilla ei ollut mitään hyvää sanottavaa. Toinen sentään kirjoitti keskikäynnistä, että melko rentoa ja hyvä yliastunta. Toisen mielestä sekään ei ollut riittävää. Kiitos ja anteeksi.

Kuva, jossa ihan kaikki on päin prinkkalaa

No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Myy sentään meni koppiin nätisti, kun viime vuonna samassa paikassa se kesti ja kesti ja apuvoimiakin tarvittiin. Jotain kehitystä sentään. Seuraavat koettelemukset ovatkin sitten uudella kokoonpanolla. Tyttäreni Kaisla aloittaa Myyn kanssa helppo C-luokista ja minä perään Beet. Artturi tulee nyt ensimmäistä kertaa matkaan mukaan ja helppoa Ceetä kokeilen sen kanssa. Tavoite on pysyä kyydissä ja valkoisten aitojen sisällä. Ja että prosentit riittäisivät hyväksyttyyn tulokseen :) Myyn kanssa sitten yritetään yli 60% pysyvästi, eikä vain joskus ja jouluna.

Pojat on poikia 

Pikku-Usvalla on näytelmät huomenna. Traikussa on matkustettu jo pihaa ympäri. Jännät on hommat, mutta onneksi Myy-täti tulee mukaan. Samassa yhteydessä on pienhevosyhdistyksen show-näyttely. Myy-täti tuskin ilahtuu teatteriseuralaisestaan. Usva on rakastunut Myyhyn ja hörisee ja esittelee sukukalleuksiaan sille. Kun Myy vilkaisee Usvaa kiukkuisesti, se alkaa naksuttamaan ja alistumaan, kuten varsoilla on tapana. Ei vielä iso, mutta ei ihan pienikään. Ensimmäistä kertaa pääsin näkemään, kun orivarsa keksii miehisyytensä. Usva jahtasi vehjettään kuin koira häntää ja alkoi höristä pippelilleen suureen ääneen. Tämä ei kohentanut mielikuvaani urospuolisista yksilöistä. Toivottavasti hän huomenna on vielä pikkupoika.