Hepat vaatekaupoilla ja ratsastaja vanhoissa rytkyissä

Myyn uusi satula ja uusi karamellihuopa. Kuvassa satula on hieman liian takana.

Satula. Ihanan kallista. Rahat menevät taas hevoselle, itsellä ei niin väliä? Paitsi tässä tapauksessa hyöty on merkittävä myös ratsastajalle. Joku viisas totesi, että homma helpottuu, kun laittaa tuhatlappusia persiin alle. Ajatelkaa, jos niitä laittaisi vielä hevoseenkin mikä tulevaisuus olisikaan edessä! Kaikille hevosettomille tiedoksi, satula saattaa olla monesti arvokkaampi kuin hevonen.

Itse menin toistakymmentä vuotta edullisilla asiakaskäyttöön soveltuvilla satuloilla. Pääasia oli, että hevosella oli kelvollinen tehdä töitä mahdollisimman halvoilla penkeillä. Nyt kun Artturille ja Papille tuli aika ostaa isojen hevosten vaatteita, tilasin kotiin satula-auton Kangasalan Satula.comista. Yllätyksekseni Papi ja Artturi pärjäävät yhteisellä koulupenkillä (maastoon on satula, jos yhtä aikaa mennään) joten selvää säästöä! Tästä johtuen heräsi ajatus, saisiko Myykin laadukkaamman satulan ja kuinka paljon se auttaisi minua ratsastajana.

Artturi ja Papi porskuttavat nyt Amerigon Vega Dressage Specialilla. Artturi on piirun verran Papia kapeampi, mutta tilanteen pelastaa ikivanha Horzen karvaläpyskä. Vaihtoehtona oli kalliimpi lampaankarva, mutta virttynyt ruma karvakasa istui vain paremmin. A on selkeästi pihi ja taloudellinen mies! Papilla satula istuu kuin hansikas. Normaalisti, jos menen vain puoli tuntia maastossa käyntiä selkäni on niin kipeä, että se tekisi mieli sahata pois. Olin Papilla 1h40min käyntimaastossa ja sen jälkeen tajusin, ettei kipua tuntunut missään. Paitsi lompakossa. Kuullemma kun satula, hevonen ja ratsastaja ovat balanssissa tilanne saattaa korjaantua juurikin näin. Mahtavaa! Molemmat hevoset tuntuvat myös asteen tyytyväisemmiltä ratsastaa.

Myy ei saanut enää vaatekauppaa kotiin, vaan mamma kävi kaupoilla ja Myyn oli tyytyminen siihen. Meiltä ajaa Satula.comiin tunnin verran, joten asiointi on kivutonta. Palautin yhden kokeilusatulan ja nappasin Myyn kuvien ja edellisen satulan perusteella satulan matkaani. Konsultoin valokuvien ja videoiden perusteella Satula.comin Viviä etänä ja valmentajani Tuija kokeili vielä Myyn uudella satulalla ja saimme siunauksen. Myyllä on nyt Amerigo Classic Siena Pinerolo, joka prinsessalle sopivana on tietysti vielä astetta hintavampi kapistus. Itse tykkään paljon, jaksan keventää paljon kauemmin ja en heti tupsahda ensimmäisessä pikku hepulissa kyydistä. Myy on selvästi hämmästynyt uudesta ilmiöstä. Erityisesti isot polvituet vakauttavat olemistani satulassa. Ja selvisi sekin, että niiden avulla satulan istuintilaan mahtuu isompikin beba paremmin. Ongelmammehan on, että Myyn lyhyeen selkään ei mahdu itselleni ideaalin kokoista istuinta. Tässä sekin on pelastettu. Toki yhtään isommalla takamuksella ei ole enää mahdollisuuksia... Huoh.

Konkurssilta minut pelastaa vuokrausmahdollisuus satuloista. Nuorison satula on vuokralla 3kk ja Myyn 6kk. Sen jälkeen satulat voi lunastaa itselleen, vuokraus on lyhentänyt kauppahintaa. Jos satula ei enää sovi silloin, sen voi palauttaa eikä se jää nurkkiin pyörimään ja välttyy myymisen hankaluuksilta. Kätevää tämä nykyaika.

Tukka putkella

Kisoissa testattiin uutta varustusta. Hyvin toimi, 66,25% ja 2.sija. Tampereella Harmoniassa olimme vammaiskisoissa ja ratana oli tutustumisohjelma A lyhyt rata. Paremminkin olisi voinut mennä, muutama kohta meni riman alta. Supertyytyväinen olen tietenkin! Pisteet 6-8 välillä, joten tasaista oli ja kehitystä tapahtuu. Laukka on edelleen hankalaa, Tuija työstää sitä nyt jotta minullekin se muuttuisi helpommaksi ratsastaa. Askeleen pidennykset ovat myös haasteellisia, niitä valkussa myös treenasimme. Kun malttaisin tehdä sen askel kerrallaan, enkä rysäyttäisi kertaheitolla pidennykseen. Olisi koko ratsukolle helpompaa.

Ratsastin parkkipaikalta maneesille ja Myy harrasti siinä jotain omaa verkkajumppaansa. Ilokseni uuden satulan kanssa ei ollut hätäpäivää osallistua Myyn Joutsenlampeen.

Myy harrastaa tuomaripeliä

Myy on sitten varsinainen tyyppi, tuomari kehui sitä rusetin laitossa NIIN söpöksi ja Myy tutki kiitokseksi tuomarin taskuja namujen varalta. Mamman lelliponi...

Kuva: Hanna-Mari Lahtinen

Suruksemme on kerrottava, että tyttäreni Jouni-poni siirtyi ikivihreille laitumille. Nyt tyttäreni aloittaa kisaamisen Myyllä. Myyllä siis vastuu kasvaa.

Lila ja Lumi-Pilvi

Pupumme Tulppaanikorva lähti samoihin kemuihin Jounin kanssa. Samana iltana, kun kaksio vapautui uudet asukkaat kurvasivat jo pihaan. Taitaa olla pulaa pienistä asunnoista.

Nyt kun kisakausi on alkanut saattaa tämä kirjoitustahtikin kiihtyä. Ehkä ;)