Pararatsastaja ja suomenpienhevonen. Tarinoita vammaisratsastuksesta, oppimisesta, kilpailuista ja eläinystävistä.

Hulinaviikonloppu vesisateessa

Kurkut karheina ja pientä vilustumista liikkeellä viikonlopun jäljiltä. Isännällä etenkin miesflunssa ottaa koville ja kyseinen ilmiö rasittaa meikäläistä henkisesti. Viikonloppuna oli kiitettävästi ohjelmaa, näyttelyt lauantaina ja 1-tason kisat sunnuntaina. Molemmissa oli kaksi hevosta mukana eli täysi traikullinen. Sää ei suosinut sitten pätkääkään, oli kylmää ja märkää.

Jämsässä järjestettiin Hippoksen varsanäyttely ja samassa yhteydessä pienhevosyhdistyksen shownäyttely. Usva esiintyi molemmissa. Hippoksella se sai puhtaan II-palkinnon ja ilokseni kaviot, käynti ja ravi olivat 8. Kimmon iloksi sen sijaan muodostui riehuva Usva. Nuori mies oli elämänsä tunnossa ja yritti vokotella kaikkia naisia ikään katsomatta. Kaikki miehiset elkeet ja äänet ja ulokkeet Usvan piti esitellä.



Myy oli shownäyttelyn puolella ja Usvan hoitotätinä reissussa. Se otti hoitajan roolin vakavasti ja huuteli lapsen perään joka välissä. Kristiina esitti Myyn pienhevostammoissa ja sekin sai II-palkinnon. Myy oli "orimainen", joka huvitti meitä suuresti. Kristiinalla oli täysi työ pidellä meidän 14-vuotiasta luottotammaa, niin villiksi se heittäytyi. Tämän jälkeen lykkäsimme Myyn Kaislalle (10v) ja junior handler-luokkaan. Hieman mietitytti, kuinka mahtaa käydä... Mutta hevoset ja etenkin Myy ovat mahtavia. Nyt oli aika huolehtia pienestä tytöstä ja Myy oli kuin vanha lehmä konsanaan. Esittäminen sujui kiitettävästi, rauhallisesti ja iloisella mielellä. Olikohan joku vaihtanut hevosta kuitenkin välissä?

Palkintokassikin tuli :)


Usva sai myös kakkosen show-näyttelyssä, vaikka pisti ihan ranttaliksi. Se oli selkeästi väsynyt, sade ja märkä karva kutitti ja muutenkin hatutti. Onneksi menestystä ei tullut niin pääsimme lähtemään heti kotiin. Usva oli pari kertaa harjoitellut koppiin menoa ja melko kivuttomasti lastaus sujui mennen tullen. Vesisadekin loppui tietysti kun kaasutimme kotia kohti.

Sunnuntaina Oriveden ratsastajat järjestivät koulukisat. Matkaan lähtivät Myy, Artturi, Kaisla ja hevosenhoitajaksi Loviisa. Ja tietysti kuski-palvelija-hevosenhoitaja-jokapaikanhöylä-Kimmo. Artturilla oli ensimmäiset viralliset kisat. Ohjelma oli harrasteluokan kouluohjelma helppo C. Verryttelyssä ei juurikaan naurattanut. Artturi oli ihan possu. Tällä kertaa minä olin se, jonka riehuvaa hevosta muut saivat väistellä. Salaa yritin voimasanoja sille murista, ne kun kotona auttavat aina asiaa. Teetin sillä väistöjä ja kaikkea ohjelmaa ja nostin laukat. Odotin kauheaa syöksymistä, mutta ne olivatkin rauhallisia ja koko elukka alkoi rauhoittua.

Olisiko keskittymisessä parantamisen varaa Artturi...

Yhtä topakkana kun keskittyisi ratsastajaankin...

Kyllä se siitä. Ehkä ;)

Radalla katsastimme ensin tuomarin auton. Se oli ihan tylsä juttu.
Suoritus itsessään oli vähän jännittynyt, mutta suotakoon se kuusivuotiaalle ensimmäisissä kisoissaan. Oikea laukkakin nousi oikein päin ja ainoa asia, joka meni plörinäksi oli loppu. Keskihalkaisijalla allani oli humalainen mato ja nauroin jo ääneen loppupysähdyksessä. Lapset :D 
Tulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 61.3%.




Kaislalla ja Myylläkin oli ihka ensimmäinen startti. Sama ohjelma ja mukana myös Oriveden pikkujunnumestaruus. Myy oli lukenut ohjelmaa väärin. Se luuli kyseessä olevan helppo A tai jotain, missä alkutervehdykseenkin laukataan. Itse asiassa se olisi laukannut varmaan koko radan, jos olisi saanut valita. Tulos oli 53,2% ja sillä irtosi hopeamitali. Pikkujunnumittelössä oli kaksi osallistujaa :) 

Myy vakavamielisenä verkassa

Hopeamitalistit Kaisla ja Myy
Minä sain alleni verkatun hevosen, kun suuntasin kohti ohjelmaa B:0. Tavoite saaavutettiin, 61.6%. Nyt saimme aikaan jo jotain keskiravia ja keskilaukkaa muistuttavaa ja voltillakin tahti säilyi. Tuntuman kanssa temppuilimme edelleen ja laukka on vaikeaa. 10m voltilla tuomari sanoo, että pyöritä laukkaa. Öh, minun tavoitteeni on pysyä pystyssä... Hurjan tyytyväinen olen tähän tulokseen. 

Kyllä lähtee. Ainakin etukeno.

Sateessa lionneina pääsimme taas ajoissa pois, Myyn ja minun ei tarvinnut palkitsemista jäädä odottelemaan. Myy ja Artturi kovasti huutelivat toisilleen kisojen ajan, mutta pystyivät hoitamaan oman tonttinsa toisen läsnäolosta huolimatta. Pisteet siitä. Reissu oli hyvää harjoitusta ja muutenkin mukava. Ilman sadetta suorastaan lähes täydellinen.













Kommentit

Suositut tekstit