Kummajaisia Kummajaisissa eli Suomenhevosten kummajaiset 2019

Surkeasti nukutun yön jälkeen pakkasimme koppiin Myyn ja Artturin. Danny-kukon kiekaisujen tahtiin starttasimme kohti Urjalaa ja Suomenhevosten kummajaisia. Viimeksi olimme kyseisessä lämminhenkisessä tapahtumassa kaksi vuotta sitten. Kukaan ei varmaan ylläty, että osallistuimme ainoastaan kouluratsastuspäivään, sunnuntain estehyppelöiden palkinnot jääköön muiden lunastettaviksi :D Kaislalla ja Myyllä oli ohjelmassa C-merkin kouluohjelma ja toiset kisat ikinä. Minä ja Myy hinkkasimme taas helppo B:0:aa ja Arthurin kanssa helppo C:1 nuorille suomenhevosille.

Hellelukemat hellivät kansaa turhankin hövelisti. Valitsimme Kaislan kanssa hihattomat kisapaidat takkien alle. Varsin fiksu veto, kilpailijat saivatkin luvan mennä ilman takkeja, MUTTA paidassa olisi pitänyt olla edes lyhyet hihat. En myöskään ollut säännöistä koskaan ymmärtänyt tavata, että hanskat valkoiset TAI TAKIN väriset. Eli jollei sinulla ole takkia, hanskojen on oltava valkoiset. Tämä ei olisi meitä kaatanut, sillä molempien hanskat ovat valkoiset, mutta hihattomuus kyllä osui ja upposi. Takin pakollisuus selvisi minulle, kun piti mennä valmistautumisalueelle. Siinäpä sitten painelin ravia parkkialueelle takin hakuun tuhatta ja sataa. Joku jo kyselikin olinko matkaratsastusta suorittamassa :D Takki oli radan jälkeen liimaantunut nahkaani kiinni.

Myyn kanssa puksuttelimme tahmeaan tyyliimme hiki valuen ihan sitä omaa tasoamme. Olen vahvasti sitä mieltä, että meidän edistymisemme on niin henkimaailman varassa, että tyytyminen on näihin tuloksiin. Vartalomme eivät ole luodut toisillemme ja häiritsen Myytä liikaa haasteideni kanssa, jotta esittäisimme mitään hienompia juttuja. Prosentteja saimme 58%, joka vastaa täysin suoritusta. Ainoa kohta, jossa pisteet valuivat hiekkaan turhaan oli toinen keskilaukkalävistäjä. Myy sai jonkun slaagin -syystä että varmaan joku Pokemon jota en nähnyt- ja selässä pysyäkseni kiskoin ponin raviin. No sen jälkeen taas skarpattiin ja loppupysähdys ja pituushalkaisija 7. Aina sama homma, tarvitaan hermoromahdus ja sitten alkaa sujua. En kuitenkaan ala taktikoimaan seuraavaa kertaa aloittamalla radan hepulilla...

Arthurin kampaus oli tämä, koska kisakampaajamme Loviisa ei päässyt mukaamme.

Arthurin kanssa olisimme voineet onnistua. Huom OLISIMME. Askeleen pidennykset eivät oletetusti ihastuttaneet ketään, mutta se oli tiedossanikin. Yksi tahtirikko tuli vähän turhaan, ehkä omaa huolimattomuuttani, kun tiesin sen olevan laukkahullulle ruunalleni kompastuskivi. Eipä se olisi vielä mitään ollut. Homma kaatui oikeaan laukkaaan, joka nousi vääränä. Ja korjaantui uudelleen väärään. Vasta lävistäjälle se korjaantui oikein päin. Esitimme siis sujuvaa vastalaukkaa koko keskiympyränkin, mutta se ei siis ollut hyvä homma. Olen analysoinuyt kaameaa erhettäni. Arthur nostaa oikealle helposti väärän laukan, jos sitä ei valmistele todella huolella. Valmistelussa olen mielestäni jo jonkin verran kehittynyt. Tässä kävi niin, että ensimmäistä kertaa Arthur ei olisikaan nostanut laukkaa ja hätäpäissäni en odottanut ja valmistellut kunnolla. Vahingosta viisastuneena nostan seuraavan laukan vaikka 10m liian myöhässä, kuin hosun väärään laukkaan. Ei ole hyvä olla hätähousu. Tämän selkkauksen jälkeen loput pisteet olivat toiselta tuomarilta kaikki 6,5 ja toiselta 6,0-6,5. Eli vasen laukka, ravivoltti ja loppuhässäkät. Kyllä otti aivoon, prosentit peräti 55,625%. Tuomarin kommentit olivat kyllä kivoja: "Symppis sh, joka kaipaisi hieman lennokkuutta. Hyvin tsempattu rata =)" Tuota, minä en siitä lennokkuudesta kyllä niinkään perusta... Jos jostain pitää karsia niin siitä sitten. Haluan istua matkassa suhteellisen miellyttävästi.

Meistä ei saanut edes kunnon kuvia, tässä isännän vahinkotaidepläjäys.
Onneksi sattui tuo hienompi suokki etualalle :D

Kaisla ja Myy

Päivän pelasti tyttäreni Kaisla 10 vuotta. Kaisla oli viime viikolla mukana Tuijan valkussa ja prosentit paranivat ensimmäisistä kisoista 10%:lla! Aika huikean tehokasta, Tuija! Nyt parivaljakko ei laukkaillut holtittomasti ympäriinsä, mutta pikapysähdyksiä pitäisi vähän rauhoittaa. Käynnistä laukannosto vasemmalle 7 pistettä! Samoin vasemman laukan pääty-ympyrät ja toinen täyskaarto. "Istut ryhdikkäästi ja ratsastat hienolla asenteella hymyssä suin :)" Prosentteja hienot 61,111% ja kannustuspalkinto Urjalan hevosurheilijoilta nuorimpana osallistujana. Eli taas saivat revitellä kunniakierroksella. Myy olisi mielellään painanut kaasua siinä vaiheessa.

Myy kaahailee kunniakierroksella.
Kuva: noorasalmiphotography

Suloisen liikuttavinta oli palkintojenjako. Myy parkkeerasi toisten palkittavien eteen pylly väärään suuntaan. Isoja ihmisiä tilanne huvitti suunnattomasti, Myy sai rusettinsa siinä paikalla mihin oli juuttunut.

Myy tarkistaa komppaniaa :D

Kuva: noorasalmiphotography

Tuhannet kiitokset Urjalan hevosurheilijoille ihanasta tapahtumasta, hyvästä järjestelystä, mukavista ja ystävällisistä ihmisistä ja erityisesti pienen kilparatsastajan tulevan uran tsemppaamisesta <3

Loppuhuipennukseksi vielä. Arthur kiskaisi traikun luona meikämuijan pitkin pituuttaan nurmikolle ja vetäsi koppien ympäri irrallaan oman kunniakierroksensa. Takaisin hän tuli ongelmitta ja lompsi koppiin. Sirkushuveja siis taas saatiin järjestettyä. Täytyy voittaa seuraavalla kerralla, niin saa kunniakierroksensa eikä tarvitse soveltaa!

Ja ajatelkaas, olisiko kiva lukea tarinaa "Tulin, ratsastin ja voitin. Nyt syödään vaahtokarkkeja, mansikoita ja juodaan kuplivaa. Ihanaa ja täydellistä!" Ketä kiinnostaa?

Terveisin, Aku Ankan sukulaistyttö