Entten tentten -kumpi kisoihin?!

 

Kuva: Hanna-Mari Lahtinen

Papi lähti mukaan Hämeen aluemestaruuksiin. Hopeamitaliin riitti 58,25%. Itse en ollut tyytyväinen rataamme. Papi oli käsijarru päällä ja jännittyi joka välissä. Kakkossijaan tarvittin vähän tuuriakin ja toisten harmillista epäonnea. Tehtävät ja tiet sujuivat ihan hyvin, mutta yleisvaikutelma pilasi homman. Aikataulutkin taas venyivät ja ehdin vähän väsähtää. 

Kultaa voitti Maiju Nurminen 💓

Hämeen alueen rusetit ovat vaan niin upeita 😍

Kaisla 12v sen sijaan meni samoissa aluekisoissa Papilla ensimmäisen kerran heidän yhteisen helppo b-radan ja tempaisivat siitä 62,841%!!! Tässä taitaa olla ponien vaihtoa edessä... Tyttärestä ratsastus paranee vai miten se nyt meni... Myy saa palata kuljettamaan mammaa hitaasti, mutta turvallisesti ainakin toistaiseksi. 

Parempi oli siis ottaa Myy mukaan seuraaviin kisoihin. Marttilassa Turun liepeillä oli Auranmaan ratsastajien järjestämät koulukisat, joissa oli ensimmäistä kertaa mukana paraluokka. Matka oli meille melko pitkä, koska emme ole tasostamme johtuen reissanneet Hämettä tai Keski-Suomea pidemmälle. Myy matkustaa hienosti vaikka Kiinaan, jos ruokaa on kopissa riittävästi. 

Kisojen järjestäjät ansaitsevat täyden kympin parahommien huomioimisesta! Muutenkin ilmapiiri ja ihmiset olivat todella mukavia ja avuliaita. Kannattaa ajella toistekin.

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi ja rutiininomaiseksi, ensimmäisenä kisapaikalla kuuluu varustekaapilta Kaislan huuto: "Iskä MISSÄ MYYN SUITSET OVAT???" No, kotona satojen kilometrien päässä luonnollisesti. Pyörätuolin renkaat ulvoen kaahasimme kansliaan, jossa paratoverini Marja oli paikalla. Apua, suitset jäivät kotiin!!! Marja järjesti avuksemme superystävällisen pelastavan enkelin, jolta saimme suitset lainaan. Myy on tarkka suustaan, mutta tässä tapauksessa oli ihan sama mitä sinne tunki, jotta pääsi starttaamaan. Myy vierasti hieman outoa kuolainta, mutta se oli ihan ok. Hieman jännittyneempi se oli eikä yhtä pehmeä suustaan kuin normaalisti, mutta voitto tuli! Tähän tarvittiin taas kisatoverien harmillista epäonnea, mutta tärkeintä oli, että olin itse tyytyväinen rataamme ja fiilikseen. Enkä unohtanut sitä kertaakaan! Prosentteja tuli tasan 60%.

Pääsimme poseeraamaan paikalliseen lehteenkin, joka kirjoitti meistä pararatsastajista mukavan jutun. Palkinnotkin olivat osuvat mm. muumikassi, jossa oli Pikku Myyn kuva. Kaisla ratsasti samalla reissulla Myyllä helpon been ja saivat kelpoprosentit 61,136%, mutta meni se vain Papin kanssa sujuvammin! 

Päijänne Dressage Daysissa Tuija ratsasti Papilla helppo B-luokan. Papi oli Tuijalla kaksi viikkoa treenissä ja tulos oli hienot 65,341% sekä sijoitus 10/39. On se kiva, kun sillä osaa ratsastaa! Alkava kiima vain vähän ilmeisesti laukassa aiheutti kuuroutta pohkeelle, mutta erittäin kelvolliselta se minun amatöörin silmääni silti vaikutti.

Myy oli mukana Kaislan kanssa. Edellisenä päivänä valmennuksessa kaksikko oli parempi kuin ikinä. Näitä kahta tammaa ei vaan kannata ottaa samalle reissulle mukaan. Papin suorituksen ajaksi Myy piilotettiin metsän siimekseen ja siellä se mellasti yksinään. Oman suorituksensa ajan se näki koko ajan Papin lähellä aidan takana. Papi valmensi Myytä tyynen rauhallisesti, mutta Myy oli koko suorituksen ajan  pois peräänannosta jännittyneenä huudellen kaikelle ja kaikille. Myös traikussa ohi matkustavalle hirnujalle. Ja vieraille hevosille rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Kaisla ratsasti rauhallisesti ja tarkasti ja siististi, mutta Papiriippuvainen pölvästi pilasi pisteet. Näin tällä kertaa... Kotona kissa oksensi Myyn arvostelupaperien päälle. Silläkin oli mielipide Myyn touhuista.

Kaisla aloitti Anna Tapion koulussa (asuu siellä viikot) ja hinkkaa pää punaisena viikonloput poneja. Arkena liikunta on minun vastuullani, joten mistään hevosten kunnon kohoamisesta ei ole vaaraa. Kisoja on vielä, niistä sitten raporttia myöhemmin.

Usvapäivitys loppukevennykseksi. Loma loppui, yritämme kolmesti viikossa tehdä vähän jotain. Keskittyminen on vielä pikkupoikien tasoa, joten puoli tuntia on ihan maksimi vielä kerrallaan. 

Kentällä oli laiskanpulskeaa menoa. Pullea kesämaha ja rapistunut lomakunto eivät ainakaan jouduttaneet menoa. Kävimme myös maastossa ensimmäistä kertaa kotimaisemissa. Mitään ongelmia ei ollut, raviakin kokeiltiin. Tuuli oli kova ja konehallin pressut aiheuttivat yhden säpsähdyksen. Se oli pienen pieni pomppu ylöspäin. Tähän mennessä melkoisen helppo poitsu 💓