Pikakelattu kisakausi?

Kauden ensimmäiset kisat kahlattu, mutta jatkuuko leikki? Korona keskeytti monen ihmisen suunnitelmat määrittelemättömäksi ajaksi. Kevättapahtumat on peruttu, onko kesänkin? Jos starttaamaan syksyn korvilla pääsisi uudestaan, olisivat hevoset ainakin treenatumpia ja "valmiimpia" koitoksiin. Eihän me olla kyllä ikinä valmiita, mutta ehkä toiveikkaasti ajateltuna hieman parempia?!

Oma arkeni on pääosin kuin ennenkin, hevoset on liikutettava ja hoidettava kuten muutkin nelijalkaiset. Ja kaksijalkaiset. 11-vuotiaan kotiopettajattarena toimiminen on mukavaa, kun lapsi on motivoitunut ja älykäs. Äiti hyytyy kyllä välillä kesken päivän ja saa armottoman päänsäryn. Vaaran paikka oli viimeksi kappaleiden massat ja vetovoimat. Isä-ihminen hoitaa onneksi matematiikkaosiot. Meillä on paljon liikuntaa (ratsastus ja koiran kanssa lenkkeily) ja järjestäjän hommia (mm. astianpesukoneen tyhjennystä). Välitunnilla oppilas velvoitetaan välillä heittämään hevosille päiväheinät jne.

Olemme viettäneet kotona omaehtoista karanteenia, koska kuulun riskiryhmiin. Jos korona ei henkeäni uhkaisi, saattaisi se silti heikentää pysyvästi toimintakykyäni. Ainoa asia, minkä teen viikottain on Tuijan valmennus. Sillä reissulla ei tule oltua kontaktissa muiden ihmisten kanssa, koska ruuhkaa ei ole maneesilla eikä Tuijan luona. Olemme nyt talven ajan käyneet kerran viikossa Jämsässä Lopeiston ratsutilan maneesilla. Tämä on ehdottomasti pelastanut talven treenaamisen.

Lahdessa Okeroisissa ehdittiin järjestää seurakisat maaliskuun alussa ennen koronarallia. Siellä oli paraluokkia ja starttasimme Myyn kanssa kaksi eri luokkaa. Tavoitteeni oli saada viime vuotisiin prosentteihin nähden parempia tuloksia. Keksimme Tuijan kanssa sotasuunnitelman. Tuija ratsasti Myyn edellisenä päivänä avuille, että pääsisin helpommalla seuraavana päivänä. Homma toimi vähän liiankin hyvin ja poni oli viritetty todella hereille.

Verryttelyssä maneesin pohjalla oli märkä pieni lätäkkö, josta Myy sai hyvän tekosyyn pöristä ja kiemurrella. Neljäs voltti lätäkön ympärillä teki siitä mielenkiinnottoman. Muuten se liikkui kivasti ja oli kerrankin reipas. Sen mielestä oli selkeästi innostavaa päästä taas catwalkille. Ensimmäisellä radalla tuli pari virhettä. Muutama askel pitkällä sivulla keskiravia muuttui laukkahypähdykseksi, kun en tajunnut , että Myy oli NIIN hereillä. Toinen virhe tuli, kun lävistäjän puolivälissä piti siirtyä laukasta raviin. Valmistelin muka huolelliseti puolipidätteillä siirtymää, jolloin Myy lähti pinkomaan kahta kauheammin laukkaa eteenpäin. Kyllä se pitkälle sivulle tultaessa ravasi jo, vastalaukka olisi ollut niin kovin työlästä pikkuiselle hevoselle?! Kuka sitä nyt väärinpäin laukkaisi.

Toisella radalla Myy oli enemmän läsnä minun kanssani, mutta hieman laiskemmanpulskea. Ei kuitenkaan sellainen vetelys, kuin joskus kesähelteellä. Tehtävät sujuivat kellontarkasti ja tiet onnistuin mielestäni ratsastamaan hyvin. Arvostelu oli hyvin eri luokkaa, kuin mikään aiemmista kisoistani näinä vuosina. 57,083% ja 57,727%. Ystäväni lohdutti, että jos tältä tuomarilta saa 57% se on jo hyvä. Harmittaa vain, kun näitä ei voi tuloksina verrata edellisiin. Esimerkiksi tuosta toisesta ohjelmasta sain viime kevääänä samalla tasolla eli seurakisoissa  64,7% ja Myy oli nyt paljon parempi. Ensimmästä kertaa törmäsin näin hurjaan eroon, viime kesänä saimme ensimmäisestä ohjelmasta aluetasolla jokaiselta tuomarilta heittämällä enemmän, kuin tässä. Tuija sanoi, että pääasia on se, että itse olin meihin tyytyväinen. Ja niin olinkin. Mukava reissu oli kaikin puolin ja kavereita ihana nähdä taas talven jälkeen. Myy ja Samuraikin sai taas pussailla.

Nyt vaan treenataan. Papi saa kokeilla helppo C-ohjelmia, kun kisat taas käynnistyvät. Tuija ratsuttaa sitä myös, eihän tämä muuten etenisi mihinkään. Papin kanssa on todella mukava touhuta ja Myy saa pääosin treenata Kaislan kanssa. Kaisla ratsastaa myös välillä Papilla, koska haluaa nimenomaan laukata sen kanssa. Papin laukka on kyllä ihanaa.

Hierojakin on välillä vieraillut. Myyllä on jumissa takapolviin liittyvät pyllylihakset ja takapolviin koskettaessa se kiukuttelee. Kiikutin sen Teivoon klinikalle, jossa todettiin takapolvien täyttyneen ja röntgenkuvissa ikään sopivaa kulumaa. Lääkittiin takapolvet ja nyt vielä viikko liikutaan rauhallisesti, kunnes normaali treeni on sallittua. Kaisla saa alkaa puomi- ja ristikkotreeneihin muun ohella. Etujalan tukisiteen vamma oli parantunut yllättävän hyvin, paksuuntumaa ei ollut havaittavissa. Isoja esteitä ei kuitenkaan suositeltu, koska ei ole esteheppa ollut koskaan  ja ikä on 15v, joten etujalat olisivat vaarassa. Myy on aina pitänyt hyppelystä, joten jännityksellä odotan miten se innostuu. Siksi laitankin sinne lapsen selkään, enkä itse mene 😂

Artturi on talven oikeastaan vain lihonut. Kengättömällä hevosella säät ovat rajoittaneet kaikkea toimintaa aika paljon. Nyt sille laitettiin etukengät, kun alkoi arkomaan etujalkoja jäätiköillä. Kun kenttä sulaa, alamme humputtelemaan sillä taas ja katsotaan, kuinka kystapolvi kestää. Lepo on tehnyt muuten kyllä hyvää sille. Rantavartalo vain kärsinyt.

Ja lopuksi esittelyyn tuore RUUNA. Usva oli klinikalla ruunattavana ja parani loistavasti. Artturi oli ihmeissään, kun Usva palasi pihattoon sen kanssa. Artturi haisteli takajalkojen välistä tarkkaan ja lopuksi nuoli Usvan takajalat kauttaaltaan. Usva seisoi hämmentyneenä hievahtamatta jalat harallaan tutkimuksen ajan. Varsinainen Doctor Arthur.