Uusi kausi alkaa

Kisakaudelle on tapana asettaa tavoitteita ennen uuden kauden alkua. Oma tavoitteeni on selkeä: Mahdun edellisen kauden kisahousuihini. Nyt on nimittäin käynyt niin, että housut ovat ilmeisesti kutistuneet kaapissa. Olen kuullut huhuja, että näin voi tapahtua. Housut menevät kyllä kiinni, mutta hengittäminen on vaivalloista. Olin suunnitellut, että kautemme alkaa huhtikuun lopussa Harmoniassa Tampereella kuten aiempinakin vuosina. Bongasin kuitenkin 1-tason vammaiskisat Lahden Okeroisissa 16.3.2019 ja siellä starttasi monta kaveria. Sinnehän oli päästävä, kun Myynkin suuri rakkaus Samurai starttasi siellä. Myy suorastan vaati päästä paikalle. Tavoitteet eivät olleet kauden aikaistuessa vielä saavutettu, joten kiitos Hankkijan ale-rekin sain halvat kisapöksyt jotka lähes putoavat jalasta. Väliäkö sillä, että housut ovat last season. Hengittäminen on nyt ensisijaisesti tärkeää.

Treenaus on rankkaa hommaa

Treenaus on ollut monipuolista. Maastoa, peltoa erilaisissa lumensyvyyksissä, sulanutta tienpätkää laukkaa edestakaisin... Ikävä kyllä rataa ei päässyt harjoittelemaan lainkaan, koska kenttää ei ole ollut käytössä. Se on ollut umpijäässä. Lahjattomat harjoittelee, eikös se niin mene :D Tuijalla sattui juuri hetken olemaan hyvä hiekkaympyrä ja ehdimme Myyn kanssa näyttäytymään. Päällimmäisenä mieleen jäi vasemmassa kierroksessa vasemman käteni rentouttaminen ja pehmentäminen. Kättä saa alkaa jo nostamaan, kun aiemmin olen nojaillut sillä satulaan. Vartalon hallitsemattomuuden vuoksi olen tukenut käsiä satulaan, jotta Myy pääsisi helpommalla. Jotain positiivista siis lienee tapahtunut, koska saan pidellä niitä jo lähes oikeassa kohdassa. Sitä en ymmärrä miksi olen jäkittänyt vasenta räpylää. Myy antoi samantien palautteen asiasta, kun rentouduin. Huokaus ja myötäys. Voi hevosparkaa mitä se saa kanssani kestää! Mutta en minä tahallani. Laukka on paranemaan päin, nyt voisin alkaa jo ratsastamaan sitä enkä vain ylläpitää sitä. Hieronnan jälkeen Myy alkoi pyörittää paremmin oikeaa laukkaa, nyt lihaksia takapolvea tukemaan. Ja lisää hierontaa, sanoo Myy. Mami sasnoo, että tottakai rakkaani, mitä vain haluat ;)

Lahteen matka kesti 2,5h per suunta. Aamulla Myy oli hämmentävän seesteinen. Puolessa matkassa lisäsimme evästä ja poni oli tyytyväinen. Massu killillään se tepsutteli kisapaikalla ja oli hevosiksi. Samuraihin se ei yllättäen reagoinut, mutta sitten tajusin, että sehän oli vielä ori, kun viimeksi näimme. Vasta lähteissä se halusi nuuhkimaan Samuraita. Tässä eunukissa on jotain tuttua... Suvaitsevaisena nykynaisena se totesi, että ehkä näiden muu-sukupuolistenkin kanssa voi kaveerata. En anna hevosteni nuuskuttaa kisaspaikalla vieraita hevosia, mutta Samurai ei olekaan vieras. Vaan Myyn ensirakkaus. 

Myy oli maneesissa koko ajan sitä mieltä, että voisimme vain laukata. Vihdoin joustava pitävä pohja. Mami oli tietysti ihan idiootti, kun sanoi muuta. Myy on oppinut kulkemaan kauniisti kuolaintuntumalla ja ihan peräänannossakin, kun sopiva energia löytyy. Nyt se oli niin liekeissä lukemattomista laukkamahdollisuuksista, että kuolaintuntuman pehmeys oli vähintäänkin puuttellinen. Verryttelyaika ei riittänyt sen saamiseksi järjestykseen. Laukkaa se tarjoili kesken ravisession. Perustemput osuivat kuitenkin nappiin ja saimme 64,77% ja sijoituimme kakkosiksi! Tuomarin mukaan pisteitä tulee roppakaupalla lisää, kun peräänanto löytyy niskasta. Keskiravissa olisi hänen mielestään hyvä keventää, jos pystyn. Jep, asia on ollut mielessä. En edes ymmärrä miksi en niin ole tehnyt, kun nyt syksyllä löysin kevennykseni uudelleen. Koko rataa en jaksa keventää, mutta parit keskiravit varmasti. Se ei kyllä koskaan tule olemaan paras puolemme, mutta jos nyt pientä yritystä muutokseen edes saisi näkyviin. 

Joku halvatun jätkä kuvaakin vielä! Minä kun ajattelin juuri pyrähtää laukkaan!

Keskikäynti ja vapaa käynti olivat 8 ja se onkin bravuurimme. 8 pistettä saimme myös loppupysähdyksestä, mikä oli iloinen onnistuminen. Toki kuukausikaupalla käyntiä, pysähdyksiä ja väistöjä syksyllä ratsastaneena näkyy positiivisesti joissain asioissa. Ja ensimmäistä kertaa alapisteissä oli yksi seiska! On se suunta ylöspäin ja harjoittelu auttaa. 

Kotiin Myy ei olisi sitten lähtenytkään, vaan jumittui ennen lastaussiltaa. Mies oli riimussa, minä sivulla liinassa. Kun tamma ei taho, se ei taho. Onneksi paikalle tullut ystävällinen naishenkilö tarjoutui apuun ja maiskutti vähän Myy pepun takana. Myy totesi, että nyt ei pääse pälkähästä ja löntysti koppiin. Ja imuroi kaksi verkollista heinää kotimatkalla. 

Todella kivat kisat oli ja upeasti 8 starttia! Paikallinen K-kauppa oli vielä pakannut meille eväskassit mukaan. Myy ilahtui porkkanapussista ja minä suklaalevystä. Toki muutakin kivaa oli siellä mukana. Parasta oli kuitenkin nähdä kavereita, joita näkee harmillisen harvoin vain kisoissa ja ei aina edes osuta samoihin kekkereihin.

Byää! Ei voitettu! Oltiin vaan kakkosia ;) Tästä jotain esittelykuvaa laittamaan...

Nyt on kentässä jo kuivaa sulaa kohtaa ja valoa siis tunnelin päässä. Sulaa märkää on loput hiekoista ja voi miten Papi sekosi, kun pääsi sinne hommiin! Näytti, että jotain on oppinut ihan kaikesta mitä on tehty. Eli kiikutettu tätejä Artturin kanssa puskat ryskyen ja lumi lentäen. Nyt vain kohti Harmonian kisoja ja suklaahanat kiinni. Pienemmät housut odottavat.