Pararatsastaja ja suomenpienhevonen. Tarinoita vammaisratsastuksesta, oppimisesta, kilpailuista ja eläinystävistä.

Winter is (coming) here

Todellakin. Ja yhtä paljon odotan Game of Thronesin viimeistä kautta, kuin keväällä alkavaa kisakauttakin. Toivottavasti molemmat päättyvät onnellisesti. GOT:n edellisten kausien perusteella ei kyllä hyvältä näytä kenenkään suhteen... Hyville tyypeille käy liian usein huonosti. Mutta ei minulle, olen sitten vaikka pahis jos muu ei auta.

En ole saanut kirjoitettua aikoihin. Olen ajatellut, että kun kenttä on huono ja on liian kylmää, istun alas koneelle. Ratsastus on ollut suorastaan välttämätöntä, kun olen pelännyt pohjien jäätymistä ja pakollista taukoa. Juuri tänä vuonna kentän huolto ja sää ovat osuneet kohdilleen niin, että urheiltu on koko ajan. Hyvä kaikelle muulle, paitsi blogille.

Heppaset voivat kohtuullisen mukavasti. Jotta niillä ei olisi liian raskasta, päätin laittaa itseni tauolle. Pakkolevon toteutuksessa toimivat suurena apuna Papi ja vuohipukit. Papi on turvallisin ja itsevarmin hevosistani, mutta täytyyhän kaikkea kokeilla. Uusi turvaliivi toimii moitteettomasti, check. Hiljaa paikalle hiippailevat vuohet saavat viilipytty-Papinkin sulavaan sivuloikkaan, check. En pysy edelleenkään nopeassa sivuliikkeessä kyydissä, check. Keiju ei pelasta, tuijottaa vain, check. Papi siirtyy syömään risuja kentän toiseen laitaan, eikä karkaa, check. Hyvä tarkistaa ajoittain asioiden toimivuutta tai toimimattomuutta.

Vedin siinä hangella hiukan happea ja kipusin takaisin kyytiin. Pienestä asti on opetettu, että selkään noustaan takaisin, jos on tajuissaan eikä irtonaisia ihmisen tai hevosen kappaleita ole havaittavissa. Nivustaive ilmoitti, että vain käyntiä sain enää ratsastaa. Pääsin omin avuin alas satulasta, mutta jalalla ei pystynyt enää astumaan. Apuvoimat paikalle ja ensin hevosen huolto, sitten matami autoon ja sisälle. Onneksi talosta löytyy pyörätuoli, muuten olisin joutunut liikkumaan vatsallani raahautumalla. Myöhemmin päivällä isäntä totesi, ettei tuosta liikkumisesta tule
Syyllinen?
yhtään mitään. Kylmäpussi nivusessa suostuin miehen mieliksi soittamaan sairaanhoitopalvelujen neuvontaan. Siellä topakka hoitaja komensi päivystykseeen. Kiitos vakuutuksen, Terveystalolta ulos tunnissa puhtaiden röntgenkuvien kera. Ensi viikolla magneettikuvaus pehmytkudosvamman laadun tsekkaamiseksi. On se kumma, etten muka enää taivu sivusuunnassa spagaattiin??? Lihas tai jänne saattaa olla revähtänyt/ revennyt. Kerroin tohtorille kyllä kuntouttaneeni hevosten jännevammoja, että ei hätää... Ja vakikysymys:  -Koska saa ratsastaa? Sääliksi käy hevosnaisten lääkäreitä. Ensi viikolla sitten tapaankin Tapparan joukkueen lääkärin, hän ymmärtänee treenaamisen tärkeyden ja puhaltaa nivuseni kuntoon! Olen jo niin varteenotettava urheilija, että lääkärienkin täytyy olla SM-tasoa :D

Hevosille on löytynyt ikioma luottohieroja Anne Jalo. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hieronta on olennainen osa varsinkin kisahevosen hyvinvointia ja auttaa monissa ratsastuksellisissakin ongelmissa. Kun en itse ole mikään ammattiratsastaja ja vielä kroppanikin aiheuttaa epätasapainoa toispuolisuudellaan, on vähintäänkin reilua hieroa myös itse hevoselle aiheuttamat jumit kuntoon. Anne hoitaa nyt kaikkia kolmea isoa ratsastettavaa.

Papi on kaikkein eniten jumissa. Päällimmäisenä hankaluutena sen vartalolle olivat ilmeisesti tiineysaika ja synnytys. Pahimmat kireydet laukesivat, mutta olivat sen verran pahoja, että ylläpitohieromme sitä vielä kerran kuussa. Ensimmäisen hieronnan jälkeen Papille puhkesi hirveä kiima ja se riehui ja irrotteli tarhassa yksikseen. Myy vain katseli vieressä nenä nyrpeänä. Työllä hankitut kalorit haihtuvat tuolla lailla taivaan tuuliin aivan tyhjän takia!

Papi on tällä hetkellä suosikkini ratsastaessa. Meillä vain synkkaa, vaikka tasollisesti olemme Myytä ja Artturia jäljessä. Rakastan Papin moottoria. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut hallitsemattomissani, paitsi eilen, kun tipahdin. Ratsastus Papilla on ihanaa, kunhan sen saa ensin työskentelymoodiin ja samaan tilaan kanssani. Alku menee aina hössötystä toppuutellessani. Menemme Tuijalle heti, kun  touhussa alkaa olla enemmän tolkkua. Jossain maailmalla voisi kesällä käydä, jos siltä tuntuu.

Mitäpä kuuluu päähenkilölle eli PIKKU MYYlle? Hyvää! Viimeisellä kontrollikäynnillä klinikalla marraskuussa Myyn jalka ultrattiin terveeksi ja laukkalupakin saatiin. Laukkakuntohan on ihan nolla edelleen. Myy on hurjan tarkka pohjista ja laukkaa on päästy työstämään harvakseltaan. Hieronnassa Myy oli jumittunut oikealta ja laukka on ollut hieman parempi sen jälkeen. Vasenta takapolveaan se moitti Annellekin, juuri sitä joka piikitettiin vuosi takaperin. Tässä saattaa olla edessä vielä piikitysreissu ennen kisakautta. Kun pohjat paranevat, Tuija saa työstää Myyn laukkaa. Kävimme tässä ravitreeneissä Tuijalla ja Myy oli tosi tärkeänä, kun hän pääsi mukaan mamman kanssa. Eikä vaan se torvi ruuna. Myy pisti parastaan ja saimme kehuja kovasti. Raviohjelmista jo rusettia saattaisi tullakin, mutta ne eivät ehkä muuten vastaa tavotteitamme ja tasoamme...

                                       
                         

Artturi kääntyi sitten kuusivuotiaaksi ja hukkasi laukkansa. Artturia vaivasi loppuvuoden ilmeisesti joku kasvupyrähdys. Nyt palailemme takaisin normaaliin, kunhan pääsen itse ratsaille. Kehitys on hieman taantunut, mutta kuulunee asiaan nuorisolla. Artturillakin löytyi yhtä sun toista sanomista kropasta mm. kasvukipupaikoissa. Myös imppaamislihakset niskassa ja poskissa olivat kireinä. Artturi on saanut meiltä diagnoosin hedonisti. Se hakee aina maksimaalista mielihyvää  kaikesta. Imppaaminenhan on verrattavissa tupakointiin. Hieronnasta se nautiskeli täysin palkein. Olen hautonut sen selkää Back On Trackillä ja siinäkin se on ihan fiiliksissä. Poikahevosethan ilmaisevat nautiskelunsa ja rentoutumisensa roikottelemalla elintään. Kerran loimitin Artturia käytävällä ja kaappasin mahan alta loimivyötä. Hups, siellä roikkui taas jotain muutakin :D Tarhaan mennessä pitää aina käydä "tupakalla" tietyllä tarhatolpalla röhkimässä. Laitoin siihen puremisenestoainetta ja inkivääriä, että se ei maistuisi hyvältä. Katin villat, siitähän tuli vallan iiiiihana mehujää...
Lumiponi Artturi

Pojille valmistuu tässä kevään mittaan pihatto. Sinne muuttavat Usva, Jone ja Artturi. Pojat tarhaavat jo nyt kolmisin ja liikuttavat toisiaan mukavasti. Pojat on poikia pätee tässäkin. Usvallakin on kämmenen kokoinen läntti talvikarvaa leikattu lyhyeksi. Saksina ovat toimineet Jonen hampaat...

Artturin kanssa on käyty Tuijalla taas muutamaan kertaan. Suoristelu on päivän polttava puheenaihe. Samoin ikuinen aihe, että mitenkä ne ohjat tällä kertaa ovatkaan rouvan kädessä... Ohjastuntuma. Mikä ikuinen murheenkryyni.

Toivottavasti pääsen pian ratsaille. Päässäni ei pyöri kohta ainuttakaan tervettä ideaa. Suunnittelen juuri agilityä pyörätuolista käsin Jonen kanssa. Entä jos laittaisin Jonelle valjaat ja pyörätuolin perään? Pyöratuoleihin saa jalaksiakin. Wohoo! Jääautotie auki!

Lisää kuvateksti

Lopuksi: Keiju kävi Ylöjärven mätsäreissä voittamassa. Loistavaa treeniä ensi viikonlopun Turun kv-näyttelyä varten!


Kommentit

Suositut tekstit