Myy rettelöi

Onneksi jälki ei ollut näin kaamea

Eihän hevonen, jonka nimi on Pikku Myy voi olla joskus kiukuttelematta. Myy on kiltisti kävellyt 2kk ja jumpannut niin, että on notkea kuin norsu. Raja se on lehmänkin hermoilla saatika pienen ponin. Päivää ennen klinikan kontrollikäyntiä Myy keksi aivan tyhjästä kilahtaa kesken käyntihommien. Se oli ehkä ripaskan ja balettitanssin yhdistelmää, en osaa varmaksi sanoa. Ja oikea tanssiesitys, ei mikään hetkellinen väläytys. Meitsi asiaankuuluvasti lenkkareilla ja ilman jalustinkumilenkkejä hommissa, tietysti. Meidänhän piti vain kävellä. Asian hyvä puoli oli se, että en edes pelännyt putoavani, koska olin niin huolissani ettei Myy riko jalkaansa. Onnekseni jalka ei reagoinut tapahtuneeseen millään tavalla.

Eilen sitten oli tuomiopäivä klinikalla. Vammasta näkyi vielä jälkiä, mutta oli jo paljon parempi kuin pari kuukautta sitten. Rasitusta saa hieman lisätä: Ravia 5min/pvä noin 3 viikkoa ja jos jalka kestää, voi lisätä ravia 5min/viikko. Kävelyä edelleen niin paljon, kuin emännän perä kestää. Huvittavinta oli lääkärin teksti "Pysynyt käyntijakson eiliseen saakka hyvin rauhallisena eilen hieman rettelöinyt." Rettelöinyt :D :D Juuri näin! Myyn lääkäri Meeri Rantanen muistaa Myyn hyvin, koska on aikoinaan touhunnut Myyn emän kanssa. Lisäksi saanen ylpeillä, että tekstissä luki myös "Hienossa kunnossa." Myyllähän oli suuri riski metabolisena paisua kuin pulla sairaslomalla. Hyvä fiilis, kun on onnistunut jossain eli Myyn heinät on punnittu melkein grammalleen ja kävelty hiki päässä. 2kk:n aikana oli 4 vapaapäivää. Klinikalle menemme vielä 2kk:n päästä.

Klinikkahoitaja, joka ajeli Myyn karvat ultrausalueelta muisti Myyn viime kerralta. Kehui, kuinka kiltti se oli viimeksi röntgenissäkin, vaikka kyttäsi epäluuloisena laitteita. Karvojenajelu ja ultraus oli peace of cake. Kaikki klinikan karsinat olivat täynnä ja odottelin Myyn kanssa käytävällä karsinan vapautumista. Myy nuokkui ja nuuski välillä taskujani ja vieressä vanhempi hevosmies ihmetteli, että onpas tuo kiltti ja rauhallinen. Ööö, mitä muutakaan? Noh, ulos mennessämme Myy riehui, kun Teivon raviradalla olivat ravit alkamassa ja siellä juoksi hevosia. Myy olisi varmaan halunnut osallistumaan, olihan sen pappakin juoksija. Palkinnoksi reissusta  ostimme säkillisen raviporkkanoita, toki ne eivät yksin Myyn ole... Kuljettajakin söi matkalla varmaan kymmenen porkkanaa.

Artturi on ihana. Kävimme Tuijalla ensimmäistä kertaa. Korvat hörössä poitsu katseli maisemia, mitään ei säpsynyt ja meni juuri sinne, minne käskettiin. Pää kyllä pyöri kuin pöllöllä. Minua jännitti enemmän kuin hevosta. Miten se reagoi, mitä Tuija pitää siitä... Ja pitihän hän. Tähän hevoseen minun kannattaa nyt panostaa, mikä on aivan tosi. Hieno, hyvin kehittynyt viisivuotias. Kyllä kasvattajamami röyhisti rintaansa! En sitten maininnut, että keväällä jo puolivakavasti olisin makkaraksi voinut laittaa. Artturi on muuttunut kyllä valtavasti, kun se on alkanut säännöllisesti työskennellä ja kunto kasvanut. Se on todella nopea oppimaan ja nyt ymmärrän, kun moni pitää enemmän työskentelystä ruunien ja orien kanssa. Olen paljon ollut tammojen kanssa ja nyt taas muistan, kuinka paljon yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa elo on ruunan kanssa. Turhanpäiväinen kiukuttelu puuttuu kokonaan ja ehkä se myös tasoittaa omaa tammamaista käytöstäni.

Tunnin teema oli esitellä herra Aan perustoimintoja ja korjailla minua. Kaksi kuukautta on pitkä aika töpsöttää omia polkujaan ja vanhat virheet olivat taas tiukasti matkassa. Etukeno, vasemman jalan jäykkyys ja hartiakiristys. Ihana helpotus, kun Tuija käski rentouttaa selän. Huokaisin ja kiitin, niin paljon helpottui koko ratsukon olo. Sitä ei vaan osaa itselleen sanoa, että päästä irti. Kristiinan kanssa pohdimme jalan jäykistymistä ja hän jäsenkorjaajan tietämyksellään ehdotti, että venytänkin reiden etuosaa alas ja annan polven pudota. Alkaa jo olla parempaan suuntaan! Olen aina ajatellut pitkää jalkaa reiden takaosasta käsin.

Rohkeuteni ja tasapainoni ovat parantuneet valtavasti Artturin kanssa. Artturi kannattaa ratsastaa laukassa ensin kevyessä istunnassa. Ensin teetin tämän vaiheen muilla, mutta koska olen suurimman osan ajasta yksin tallilla hermostuin. Pienessä kiukun aiheuttamassa adrenaliinimylläkässä ajattelin, että ei tartte auttaa! En ole vuosiin ollut kevyessä istunnassa, hieman kevyttä ravia taas treenannut Artturilla. Myyn liikkeiden vuoksi en siihen ole pystynyt. Ja niin me laukkasimme Artturin kanssa ympäri kenttää harja hulmuten ja se oli mahtavaa! Mieletön onnistumisen ja uskalluksen kokemus ja itse asiassa se oli aika helppoakin. Myy raukka, kun palataan normaaliin arkeen. Saattaa saada kyytiä.

Onnistuu sittenkin! Kevyt laukka.

Tiedättehän sen jutun, kun lapsena ette ole saaneet tehdä tarpeeksi jotain juttua, johon tunsitte suurta intohimoa. Esimerkiksi ette saaneet omaa hevosta ja aikuisena hommaatte niitä tallin täydeltä. Vastaava tilanne on se, kun 80-luvulla ei ollut vielä pitkäharjaisia barbin hevosia. Niille olisi ollut ihana tehdä kampauksia ja sitä oikeaakaan pollea ei ollut. Asia jäi varmaan hampaankoloon, mutta onneksi minulla on nyt oma barbiheppa Arthur, jonka tukkaa saa laitella mielin määrin. Tietysti itsekin lähes barbia muistutan...

Nyt se on auki...

...ja nyt se on kiinni.